tiistai, 7. maaliskuu 2017

Huonommin pärjäävät maksavat paremmin pärjäävien palvelut

 
Vasemmistoliiton ryhmäpuhe eduskunnassa 7.3.2017
 
Arvoisa Puhemies
 
Entinen Kelan pääjohtaja Jussi Huttunen arvioi sotea näillä sanoilla: ”Hyppy tuntemattomaan” – ”Palvelut vaarassa ajautua kaaokseen” – ”yksikään tavoitteista ei näytä toteutuvan” – ”maakunnilla ei käytännössä valtaa yhtiöihin” – ”eriarvoisuus todennäköisesti lisääntyy” – ”aikataulu täysin epärealistinen”.
 
Maan kovimmat asiantuntijat pelkäävät kaaosta. Hallitus sulkee korvansa tai kuvittelee asiantuntijoiden puhelevan lämpimikseen.
 
***
Kun puhumme maakuntauudistuksesta, on muistettava hallituksen sopimus, jossa keskusta sai maakunnat ja kokoomus palveluiden yhtiöittämisen ja yksityistämisen. Yhtä ei tule ilman toista.
 
Meillä on nyt käsittelyssä sopimuksen toinen puoli – maakuntauudistus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen. 
 
Kuitenkin kun maakunnat ja sote on poliittisesti sidottu yhteen, tulisi eduskunnan voida arvioida niitä kokonaisuutena. Meidän on tiedettävä mistä me päätämme.
 
***
Sopimuksen toinen puoli on kelvoton. Julkiset rahahanat avataan yksityisille firmoille. Emme saa koko maassa tasapuolisia saumattomia palveluketjuja. Nykyiset hyvin toimivat kokonaisuudet romutetaan ja saamme sekalaisen kentän keskenään kilpailevia yksiköitä. 
 
Suuret kaupungit ja hyvinvoivat kansalaiset hyötyvät. Koko Suomi ei hyödy. Huonommin pärjäävät maksavat paremmin pärjäävien lisääntyvät yksityiset palvelut – hintana harventuva palveluverkko ja korkeat asiakasmaksut. 
 
Myös sopimuksen parempi puoli eli maakuntauudistus jää vajaaksi. Kansanvalta kapenee, kun päätösvalta viedään demokraattisilta elimiltä yhtiöille.
 
***
 
Arvoisa puhemies,
 
Olemme tänään julkaisseet Vasemmistoliiton ehdotukset tämän uudistuksen toteuttamiseksi.
 
Me esitämme että sote korjataan parlamentaarisella yhteistyöllä. Vastuu sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä on maakunnilla. Palvelut rahoitetaan progressiivisen verotuksen kautta ja maakunnille annetaan verotusoikeus. Laaditaan lait kaikkien asiakasmaksujen kohtuullistamiseksi ja terveyskeskusmaksujen poistamiseksi.
 
Esitämme että valinnanvapauden varjolla tehtävä yksityistäminen hylätään. Valinnanvapautta voidaan lisätä olemassa olevia säädöksiä täydentämällä, sekä vahvistamalla asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta heitä koskevassa päätöksenteossa ja valinnoissa.
 
Esitämme että julkinen sektori pysyy sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta ohjaavassa asemassa. Sosiaalihuoltolaissa ja terveydenhuoltolaissa estetään palvelujen laadun ja saatavuuden heikennykset. Hoitotakuulainsäädännöllä taataan ei-kiireellinen sairaalahoito kolmessa kuukaudessa.
 
Kun vastuunjako on selkeä, emme tuhlaa rahaa hukkainvestointeihin, markkinointiin, kasvavaan valvontaan, oikeusriitoihin ja muuhun yksityistämisen ja huonon suunnittelun kuluihin. Ne rahat olisivat pois hoidosta. 
 
Uusia kustannuksia säästäviä teknologioita voidaan ottaa käyttöön kaikkialla ilman, että yritykset omivat niitä liikesalaisuuksikseen. Eri toimijat pelaavat yhdessä joukkueessa, eivät kaikki toisiaan vastaan.
 
Toteutetaan palveluiden integraatio ja palvelut yhdenvertaisesti kaikkialla Suomessa, myös suurten kaupunkien ulkopuolella, myös pienituloisille.
 
Arvoisa puhemies,
 
Vasemmistoliitto kannattaa sellaista maakuntauudistusta, joka lisää demokratiaa. Kannatamme myös vastuullista ja hallittua sote-uudistusta. Sen sijaan sellaista sote-uudistusta emme hyväksy, joka vie epätasa-arvoon ja turvattomuuteen: maahan, jossa etuoikeutettujen kasvavat terveyskulut katetaan valtion varoista, mutta koko maa ja pienituloiset unohdetaan. Sellaisen soten me hylkäämme.
 
***
Muistan kun vielä pari vuotta sitten pääministeri Sipilä oli oppositiojohtaja Sipilä. Hän puhui silloin viisaasti siitä, että suuret asiat päätettäisiin uudenlaisessa poliittisessa kulttuurissa yhteistyöllä koko eduskunnan voimin. Minä ja monet muut – me kuuntelimme Teitä silloin. 
 
Nyt minä vetoan teihin, hyvä hallitus, Suomen edun nimissä. Viedään sote-palveluiden uudistus yhdessä ja hallitusti maaliin sellaisena kuin Suomi ja suomalaiset ansaitsevat – ei sellaisena kuin terveysyritysten lobbarit kuiskuttelevat. Satavuotias Suomi ansaitsee sen.

torstai, 2. maaliskuu 2017

Eutanasia (pitämätön eduskuntapuhe)

Arvoisa puhemies

Olemme täällä eduskunnassa harvinaisen vaikean asian äärellä. Eutanasia on asia, josta meillä on kaikilla jokin ajatus ja melkein kaikilla myös mielipide. Eutanasia herättää meissä kaikissa paljon tunteita. Puolesta ja vastaan.Olen kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus keskustella tästä aiheesta täällä eduskunnassa arvokkaasti. Asia on sen arvoinen.

Ystäväni kirjoitti minulle:

"Minä olin luvannut, että kipuja ei tunne. Minä kerroin hänelle loppuvaiheen hyvästä hoidosta ja siitä, että varmistan hänelle kivuttomuuden ja pumpuliset unet, eli riittävästi huumaavia lääkkeitä. Mutta minä en voinut pitää sanojani. Tuntui niin kamalalta katsoa niitä tuskasta huutavia silmiä hänen siellä kuoleman kanssa kamppailessa. Hän sanoi minun luvanneen, ettei hänen tarvitsisi kärsiä. Hän pyysi jopa "sitä pilleriä" laitoshuoltajilta.

Lääkärit lupasivat kipupumpun noin kolme päivää ennen oletettua kuolemaan. Mistä se tiedetään, että kuolema on kolmen päivän päässä?

Minä juoksin sairaalan käytävillä lääkäreiden perässä ja pyysin, tehkää jotain. Lääkettä ei annettu tarpeeksi miehelle, jolla oli kuolema edessä, ihan lähellä. Yhtenä perusteluna mainittiin riippuvuuden kehittyminen lääkkeisiin."

Näin kirjoitti ystäväni, jonka mies menehtyi muutama vuosi sitten aggressiiviseen aivosyöpään, jonka kivunhoito oli myös ystäväni puolisoa hoitaneiden lääkäreiden mukaan hyvin haastavaa. Lopulta tuskainen elämänloppu kesti kaksi kuukautta ja se jätti jälkensä myös sureviin omaisiin.

Arvoisa puhemies,

Eutanasian yhteydessä on puhuttu paljon saattohoidosta. Tämä ystäväni kirje vahvistaa sitä käsitystä, että saattohoito on meillä lapsenkengissä. Sitä ei ole riittävästi saatavilla, eikä se ole kaikkien saavutettavissa, ei edes täällä pääkaupunkiseudulla.

Saattohoito on myös rinnastettu eutanasiaan. Toiset ajattelevat, ettei eutanasiaa saa laillistaa, ennen kuin hyvä saattohoito on kaikkien saatavilla. Minun mielestäni nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia. Saattohoitoa pitää kehittää. Saattohoidossa työskenteleviä ihmisiä on koulutettava ja saattohoidon saatavuus on turvattava kaikkialla maassa.

Mutta entä, jos hyvä saattohoitokaan ei takaa kivutonta ja rauhallista lähtöä? Jos mikään asento ei kuolevasta potilaasta tunnu hyvältä? Jos edessä on todennäköisesti kuoleminen tukehtumalla vaikean ja parantumattoman sairauden edetessä? Jos pelko ja kauhu tulevasta on läsnä kuolevan ihmisen viimeisinä elinpäivinä?

Onko se arvokasta ja inhimillistä ihmisen viimeisille hetkille?

Arvoisa puhemies,

Tämän kansalaisaloitteen alullepanijat ovat tehneet erittäin hyvää työtä. Aloitteessa esitetyt kriteerit eutanasian saamiselle ovat hyvin tiukat. Eutanasia ei koskisi aloitteen hyväksymisen jälkeen kuin hyvin pientä joukkoa potilaita, joilla on sietämättömiä fyysisiä ja /tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.

Potilaita joilla on sietämättömiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä oireita, kipuja ja kärsimyksiä, joita ei voida hyvänkään saatto- tai palliatiivisen hoidon avulla ja lääketieteen keinoin olennaisesti lievittää.

Potilaita, jotka sairastavat parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia ja kuolema toteutuu lähitulevaisuudessa ilman eutanasiaakin. Potilaan tilan on oltava lääketieteellisesti arvioiden toivoton ilman toivoa parantumisesta.

Potilaan on oltava oikeustoimikelpoinen, täysi-ikäinen ja kongnitiivisesti kompetentti.

 

Arvoisa puhemies,

Toivon tälle kansalaisaloitteelle arvokasta käsittelyä ja myötätuulta eduskunnassa.

 

 

 

torstai, 9. helmikuu 2017

Elämää pakolaisleirissä

Tammikuun puolivälissä osallistuin Suomen YK-liiton järjestämälle matkalle Jordaniaan yhdessä seitsemän muun kansanedustajan kanssa.

 

Matkalla tutustuimme YK:n työhön ja syyrialaisten pakolaisten tilanteeseen. Asukasluvultaan vain hieman Suomea suuremmassa Jordaniassa pakolaisia on pitkälle toista miljoonaa.

 

Za’atarin pakolaisleiri sijaitsee 20 kilometrin päässä Syyrian rajalta. Leiri on noin viiden neliökilometrin kokoinen ja kauttaaltaan aidattu. Aitojen sisälle mahtuu 80 000 ihmistä ja koko elämän kirjo. Leirissä on lähes 22 000 kouluikäistä lasta, joille on luvattu opettaa Jordanian opetussuunnitelman mukaisesti luku- ja kirjoitustaitoa. Myös englannin kieli on oppiaineena. Unicefin avustuksella leirille on avattu kymmenen koulua. 

 

Myös Suomen apu on läsnä. Kirkon ulkomaanavun järjestämässä sirkuskoulussa tytötkin pääsevät hyppimään, pomppimaan ja heittämään kuperkeikkaa, ja jalkapallojoukkueet on sekä tytöille että pojille.

 

Nuorille naisille on tarjolla ammattitutkinto kampaajaksi. Pienessä kontissa hiuslakka haisee voimakkaasti, kun naiset tekevät toinen toistaan upeampia kampauksia. Ulkonäöstä pidetään huolta myös pakolaisleirissä. Kurssin parhaimmille on luvassa omat välineet, joilla aloittaa yritystoiminta kampaajana.

 

Leirin kahdessa sairaalassa ja yhdeksällä terveysasemalla elämä alkaa ja päättyy päivittäin, aivan kuten missä tahansa maailmassa. Vauvoja asukasluvultaan lähes Kouvolan kokoiseen pakolaisleiriin syntyy päivittäin kymmenkunta. Supermarkettien edustalla roikkuvat värikkäät jalkapallot ja ihmiset juovat yhdessä teetä. Elämä on tässä ja nyt.

 

Jordania kantaa Syyrian pakolaisuudesta suuren taakan, mutta suhtautuminen pakolaisiin on pysynyt hyvänä. Sodan pitkittyessä tilanne voi muuttua. Asunnoista on suurta pulaa ja infrastruktuuri koetuksella. Myös pakolaisuuden vaikutus työllisyyteen ja työehtoihin puhuttaa.

 

Syyrian pakolaiskriisi on myös Suomessa arkinen puheenaihe. Syyriasta Suomeen on pitkä matka – niin fyysisesti, kulttuurisesti kuin taloudellisesti. Vaikka pakolaisuuden ongelmat ovat meillä erilaisia kuin Jordaniassa, on myös mittaluokka eri maailmasta.

 

Syyrian naapurimaat ansaitsevat kaiken tuen pakolaiskriisin hoitamisesta. On täysin käsittämätöntä, että Suomi on tällaisessa maailmantilanteessa leikannut ennätyksellisen paljon nimenomaan kehitysyhteistyöstä, jonka tarkoitus on edistää suotuisaa kehitystä ja estää uusien sotien syttyminen.

 

Itsekin aikanaan sodista kärsineen Suomen luulisi ymmärtävän, että syyttömänä kriisin jalkoihin voi joutua meistä jokainen ja silloin on hyvä, että myös apua on tarjolla.

 

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 9.2.2017

 

perjantai, 13. toukokuu 2016

Hallitus haluaa naiset kotiin

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma julkaistiin pitkän odotuksen jälkeen. Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Rehula oli jo aiemmin julistanut, että ohjelma tulee olemaan pettymys. Siinä hän ei ollut väärässä. Ohjelmasta puuttuvat miltei tyystin konkreettiset lainsäädännölliset toimet. Niiden sijaan selvitetään jo moneen kertaan selvitettyjä asioita ja esitetään hurskaita toiveita.

Yksi tärkeimmistä tasa-arvokysymyksistä on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Tällä hetkellä kotihoidon tuen saajista yli 90 prosenttia on naisia. Pitkät kotihoidontukijaksot vaikeuttavat naisten paluuta työelämään ja vaikuttavat palkkaan ja sen myötä tulevaan eläkkeeseen.

Kaksi vuotta tai lyhyemmän ajan perhevapaalla olleet äidit ansaitsevat heti työmarkkinoille paluun jälkeen kymmenisen prosenttia vähemmän kuin lapsettomat naiset. Kun töistä ollaan poissa kolme vuotta tai pitempään, palkka on lähes 19 prosenttia pienempi. 

Hallitus tekee kuitenkin kaikkensa pitääkseen naiset kotona. Noin vuodessa se on romuttanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja suurentanut päivähoidon ryhmäkokoja. Seuraavaksi nostetaan päivähoitomaksuja. Keskeinen keino parantaa naisten työllisyyttä on jakaa perhevapaat tasaisemmin vanhempien välillä. Tätä tavoitetta ei löydy hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta.

Siksi onkin äärimmäisen ironista, että kokoomus, joka opetusministerinsä johdolla on näistä leikkauksista ja maksujen korotuksista vastuussa, on nyt aloittanut massiivisen mainoskampanjan työ ja perheen yhteensovittamisen kysymyksistä. Osoittaa aikamoista pokkaa ensin heikentää päivähoidon laatua ja nostaa sen hintaa, ja sitten hurskastella sillä, että naiset pitäisi saada nykyistä varhemmin töihin.

Myös omaishoitajista noin 70 prosenttia on naisia. Tämä on tulevaisuudessa suuri tasa-arvokysymys, koska ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Suurin taloudellinen seuraus pitkistä koti- ja omaishoidontukijaksoista on eläkekarttuman pieneneminen. Tällä hetkellä naiset työeläke jää noin 66 prosenttiin miesten työeläkkeestä. Ero on todella suuri.

Perussuomalaiset ja keskusta puhuvat mielellään perheiden valinnanvapaudesta. Naisten täytyy saada valita jäävätkö he kotiin hoitamaan lapsiaan vai vievätkö nämä päivähoitoon. Vanhusten täytyy voida olla kotona mahdollisimman pitkään, vaikka eivät enää siellä pärjäisikään. Naiset hoitavat heidätkin. Hallituksen politiikka vie tasa-arvoasioissa yhteiskuntaamme valtavin harppauksin taaksepäin.

Ainakin yhdessä asiassa naiset tuntuvat valintansa tehneen. Syntyvyys Suomessa on alhaisimmalla tasolla sitten 1860-luvun nälkävuosien.

Kolumni on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.5.2016 

tiistai, 3. toukokuu 2016

Työntekijä on palkkansa ansainnut

Huomenna vietetään vappua, suomalaisen työn juhlaa. Samaan aikaan työ muuttuu ja monimuotoistuu koko ajan. Työntekijältä vaaditaan usein jatkuvaa itsensä kouluttamista ja kehittämistä. Harvat voivat enää pitää työpaikkansa varmana, mikä aiheuttaa huolta omasta tulevaisuudesta. Työpaikat monikulttuuristuvat.

Työ ei jakaudu tasaisesti. Osa meistä taistelee toimeentulostaan, koska työtä ei ole. Osa taas tekee montaa työtä yhtä aikaa, koska yhdellä palkalla ei tule kunnolla toimeen. Vastentahtoiset osa-aika- ja pätkätyöt yleistyvät. YT-neuvotteluista ja ulkoistamisista on tullut surullista arkipäivää. Liika työnteko, työn puute tai työn löytäminen ovat ongelmia, joihin yhä useampi etsii ratkaisua. 

Työ ei jakaudu tasaisesti myöskään sukupuolten välillä. Synnytysikäisiä naisia palkataan samanikäisiä miehiä enemmän määräaikaisiin työsuhteisiin. Naiset myös käyttävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Erityisesti kotihoidon tuella pidetyn hoitovapaajakson on nähty aiheuttavan eriarvoisuutta naisten välille ja liian pitkiä, palkkaan ja eläkkeeseen vaikuttavia katkoja naisten työuriin.

Hallitus on vaatinut työntekijöiltä joustoja. Hallituksen lanseeraamassa kilpailukykysopimuksessa työntekijöiltä leikataan lomarahoja, pidennetään työaikaa ja heille siirretään aiemmin työnantajille kuuluneita maksuja. Työnantajat saavat tämän kaiken joutumatta luopumaan mistään. Jos puhutaan talkoista, olisi tärkeää että kaikki velvoitettaisiin mukaan.

Hallitus vetoaa siihen, että talouden rattaat pitäisi saada pyörimään ja ihmiset perustamaan uusia yrityksiä. Yhtään varmaa uutta työpaikkaa ei kuitenkaan voida luvata sillä, että työnantajat saavat uusia kädenojennuksia. Yhtään uutta innovaatiota ei synny työntekijän asemaa heikentämällä tai palkkoja leikkaamalla.

Ammattiyhdistysliikettä on syytetty julkisessa keskustelussa vanhanaikaiseksi ja kankeaksi instituutioksi, joka ei ole valmis joustamaan työmarkkinoiden tai globaalin markkinatalouden edessä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että ammattiyhdistysliikkeen aika on ohi, ja ihmisten on voitava itse neuvotella palkkansa ja työehtonsa työpaikan saadessaan.

Ilman työväen- ja ammattiyhdistysliikettä meillä ei olisi nykyisenkaltaisia työaikoja, palkkoja, lomia eikä irtisanomissuojaa. Nämä edut on saavutettu erityisesti siksi, että liitoilla on ollut tarpeeksi jäseniä joukkovoiman käyttämiseen. Yksittäisten ihmisten neuvottelemien työehtojen perusteella toimiva työelämä olisi varmasti huomattavasti kirjavampaa ja eriarvoisempaa.

Kaikkien instituutioiden käytännöt kaipaavat päivittämistä, ja muuttuva työelämä asettaa haasteensa myös ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. Edelleen ammattiliitot ovat kuitenkin olemassa ajaakseen jäsentensä, eli työntekijöiden etua. Näin työn juhlapäivänä sekin on hyvä muistaa. Työntekijä on palkkansa ansainnut.

Kolumni on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 30.4.2016