Hallitus ilmoitti tiistaina leikkauksista sairausloma-, sunnuntai- ja ylityökorvauksiin sekä arkipyhiin. Esitetyt muutokset kohdistuvat erityisesti julkisen sektorin matalapalkkaisiin, kolmivuorotyötä tekeviin naisiin. 

Illalla kotona kaivoin vuoden 2008 tilinauhani esiin ajalta, jolloin työskentelin vielä terveyskeskuksen vuodeosastolla lähihoitajana. Vuosipalkka oli tilinauhassa 24 761 euroa, josta lisiä 4558 euroa. Aikaisemmin päivällä pääministeri Sipilä sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa, että ”pienpalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla sunnuntailisä muodostaa aika ison osan palkasta, että sen takia me päädyttiin 75 % (leikkaukseen) eikä 50 % mikä meillä oli se alkuperäinen ajatus tässä”. Kovin huomaavaista, ajattelin. 

Olen viettänyt osastolla työkavereiden ja potilaiden kanssa päiviä, öitä, viikonloppuja ja useita juhlapyhiä. Juhannuksen kruunasivat potilaille grillatut makkarat, vappuna ilahduttivat ilmapallot, sima ja munkki, jouluaattona osastolla raikuivat joululaulut ja uuden vuoden yönä toivoimme, että potilaat nukkuisivat rauhallista yöunta rakettien räiskyessä taivaalla.

Kotona oma perhe vietti juhlapyhiä ilman äitiä. Ammatinvalintakysymys, sanoo moni.  Pyhätyökorvaus on kuitenkin korvaus poikkeuksellisista työajoista. Ajoista, jolloin perheet ja ystävät kokoontuvat yhteen viettämään pyhäpäivää tai nukkuvat rauhaisaa unta.

Vatsatauti iskee lähes aina yöllä. Minäkin sairastuin aamuyön tunteina. Vessanpöntöllä roikkuessa mietin tulevan päivän iltavuoroa. Vuoro alkaisi vasta iltapäivällä kahdelta, joten selviäisin varmasti. Aamupäivällä soitin osastolle ja kerroin sairastumisestani. Osastonhoitaja kauhistui. ”Et varmasti tule töihin. Muuten täällä on koko osasto vatsataudissa.” Ja tottahan se oli. Jäin viettämään sairauspäivää kotiin ja säästin osaston vanhukset sekä työyhteisön vatsataudilta. Nyt sairauspäivä vatsataudissa tulee palkattomaksi.  

Hoitoalalla, poliisissa ja pelastustoimessa työskentelee joukko ihmisiä, jotka tekevät äärettömän tärkeää työtä, vuorokauden ympäri, arkena ja pyhänä. Moni ajattelee, että nämä ammatit ovat kutsumusammatteja. Ja niin varmasti ovatkin. Mutta kutsumus ei elätä ketään. Tehdystä työstä on maksettava palkka, ja tilinauhan summa kertoo myös työn arvostuksesta.

Keittiön pöydän äärellä tilinauhaa pyöritellessäni laskin, mitä hallituksen suunnittelemat muutokset olisivat tarkoittaneet vuoden 2008 tilipussissani. Pyhälisien leikkaus, arkipyhien ja mahdollisten sairauslomarahojen menetys olisivat keventäneet tilipussiani lähes 1300 euroa vuodessa, reilut 5 % vuosituloistani, eli yhden tuottavuusloikan verran. Melkoinen loikka yhdelle lähihoitajalle.        

 

              Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolendessä 11.9.2015