maanantai, 19. tammikuu 2015

Paperittomilla oikeus laajempiin terveydenhuollon palveluihin

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen esitteli tällä viikolla eduskunnassa esityksen, joka parantaisi paperittomien ihmisten oikeuksia terveydenhoitoon, kun se velvoittaisi kunnat laajentamaan terveydenhoitopalveluja koskemaan heitä. Nykyisin paperittomilla on oikeus ainoastaan kiireelliseen hoitoon. Uusia palveluja olisivat välttämättömät lyhytkestoiset terveyspalvelut, kuten raskauden ja synnytyksen hoitoon liittyvät palvelut sekä pitkäaikaissairauksienkin hoito joissakin tapauksissa. Alaikäiset saisivat kaikki samat terveyspalvelut kuin suomalaisetkin. Lakimuutos koskisi vain EU:n ulkopuolelta tulevia paperittomia henkilöitä.

Keskustelu asiasta on paisunut ja jakanut ihmiset kahteen leiriin, puolesta ja vastaan. Toisten, kuten Kokoomuksen kansanedustajan Ben Zyskowiczin, mielestä paperittomasti Suomessa oleville kuuluu vain paluulippu kotimaahan. Missä on solidaarisuus ja inhimillisyys ihmistä kohtaan? On kyse ihmisoikeuksista, jotka koskevat kaikkia. Suomi monien muiden maiden lailla on sitoutunut YK:n ihmisoikeussopimusten ja Euroopan neuvoston sosiaalisen peruskirjan noudattamiseen. Näiden sopimusten toimeenpanoa valvovat kansainväliset elimet ovat useita kertoja huomauttaneet, että Suomen nykyinen pelkän kiireellisen hoidon turvaava taso ei ole riittävä. Kaikkien Suomessa asuvien kannalta on terveysriski, jos kaikkia Suomessa asuvia ei hoideta kunnolla. Myös lääkäriliiton kanta on, että lakiuudistus on välttämätön.

Paperittomien ihmisten hoito Euroopassa

Muualla Euroopassa paperittomien terveydenhuolto on osittain Suomea paremmalla tolalla.

Ainakin Ruotsissa, Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa ja Italiassa luvatta maassa oleskelevilla on oikeus kiireellisen hoidon lisäksi myös laajempiin terveydenhuollon palveluihin. Näin myös Saksassa, jossa tosin hoitoa tarvitsevat eivät juuri hakeudu palvelujen piiriin, koska hoitohenkilöstöllä on velvollisuus ilmoittaa poliisille palveluja käyttävistä laittomasti maassa olevista henkilöistä. Jos lakiesitys toteutuu Suomessa, säilyy terveydenhuollon henkilökunnan salassapitovelvollisuus, joka estää tiedon antamisen annetusta palvelusta ulkopuoliselle. Jo pelkkä tieto siitä, että henkilö on saanut terveydenhuollon palveluja, on salassa pidettävä. Laissa on tosin säädetty poikkeus, jos on syytä epäillä vakavaa rikosta tai lastensuojelun tarvetta.

Vuoden 2012 puoliväliin saakka Espanjan terveydenhuolto perustui universaaliin järjestelmään, jossa kaikki maassa olevat henkilöt, mukaan lukien luvattomasti maassa oleskelevat, olivat oikeutettuja terveydenhuollon palveluihin. Palvelut olivat käyttäjälle maksuttomia kattaen osin myös lääkärin määräämät lääkkeet. Talouskriisin seurauksena vuonna 2012 hoitoon pääsyä rajoitettiin siten, että maassa ilman laillista oikeutta oleskelevat noin 150 000 ulkomaalaista menettivät oikeuden käyttää julkisen terveydenhuollon palveluja.

Helsinki on esimerkillisesti ensimmäisenä kaupunkina Suomessa alkanut järjestää laajat terveydenhuollon palvelut raskaana oleville naisille ja alle 18-vuotiaille lapsille. Koska resursseja ei ole tämän johdosta lisätty, ovat kustannukset laskennallisia. Helsingin terveydenhuollossa uusi järjestely on näkynyt lähinnä jonojen hyvin vähäisenä pitenemisenä.

Suurin osa paperittomista helsinkiläisistä jatkaa ilmeisesti kuitenkin edelleen Global Clinicillä käyntiä. Se on paikka, jossa paperittomat voivat saada perusterveydenhoitoa maksutta. Osittain syynä voi olla se, että kyseinen paikka on osoittautunut luotettavaksi, eivätkä paperittomat viranomaisten pelossa uskalla siirtyä kunnalliseen terveydenhuoltoon, vaikka heillä nyt siihen oikeus olisikin. Toisaalta syynä voi olla se, että palvelut ovat julkisella maksullisia, ja niihin ei ole varaa.

Keitä paperittomat ovat?

Paperittomat ihmiset näyttäytyvät helposti vain epämääräisenä ihmisjoukkona, jota on helppo vastustaa. Onkin syytä miettiä keitä he ovat, mistä he ovat tänne tulleet ja miksi.

Syyt laittomasti maassa olemiseen ovat moninaisia.

Jos aluksi oleskeluluvan saaneen ulkomaalaisen elämäntilanne muuttuu, eikä alkuperäistä maahan tulon syytä enää ole olemassa, voidaan oleskelulupa evätä. Ihminen saattaa kuitenkin haluta jäädä Suomeen, jos elämä täällä on vakiintunut. Tällainen ihminen on voinut saada oleskeluluvan alun perin työn, opintojen, perhesiteen tai turvapaikkahakemuksen perusteella.

Paperittomien joukossa on myös kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, laillisesti viisumilla maahan tulleita, mutta viisumin umpeuduttua luvatta jääneitä, ja maahan salakuljetettuja henkilöitä.

Romanian ja Bulgarian romanit ovat usein maassa laillisesti, sillä EU-kansalaisina heillä on oikeus oleskella täällä kolme kuukautta. Terveydenhuollon suhteen he ovat kuitenkin paperittomia. Koska he eivät ole saaneet kansallista sairausvakuutuskorttia, eivät he ole oikeutettuja terveydenhoitoon myöskään Suomessa. Myös monet oleskelulupaa odottavat ovat terveydenhuollon suhteen paperittomia.

Avioliitto itsessään ei takaa oleskelulupaa, ja niinpä kaikilla avioliitossa suomalaisen kanssa olevilla ulkomaalaisilla ei syystä tai toisesta ole oleskelulupaa. Pariskunta voikin päätyä siihen, että toinen jää Suomeen luvatta. On tapauksia, joissa on ensin arveltu että kyseessä on valeliitto ja oleskelulupa on evätty. Kun pari on jatkanut yhteiseloa luvatta ja asia on tullut ilmi, on hallinto-oikeus vahvistanut avioliiton aidoksi.

Jos luvattomasti maassa oleva nainen saa lapsen, ei lapsella tällä hetkellä ole oikeutta raskauden seurantaan, vaikka isä olisi suomalainen. Raskauden ajan seuranta on kuitenkin tärkeää niin äidin kuin syntyvän lapsenkin kannalta, sillä sen avulla todetaan riskiraskaudet ja sairaudet, ja joissain tapauksissa pelastetaan äitien ja vauvojen henkiä.

Luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden kokonaismäärää on vaikea arvioida.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa on tuhannesta viiteen tuhanteen paperitonta, jos asiaa katsotaan terveydenhuollon palvelujen kannalta. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto on toisaalta arvioinut Helsingissä mahdollisesti olevan kaikkiaan noin 5000 joko luvatta oleskelevaa tai muusta syystä vailla oikeutta terveydenhuoltoon olevaa ulkomaalaista. Arviossa on oletettu, että näistä noin 2000—3000 olisivat ilman oleskelulupaa. Loput näistä henkilöistä olisivat EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulleita opiskelijoita, joiden vakuutusturva on puutteellinen, sekä ilman vakuutusturvaa olevia EU-kansalaisia. Arvioidun määrän on myös sanottu olevan todennäköisesti liian suuri. Sellaisia henkilöitä, joilta puuttuu oikeus muihin terveydenhuollon palveluihin kuin kiireelliseen hoitoon, lienee maassa noin 1 000—2 000. Luku pitää sisällään sekä maassa luvattomasti oleskelevat ihmiset että vailla sairaanhoitokorttia olevat EU-kansalaiset.

Terveysturismi epätodennäköistä

Me Suomessa uskomme, että meillä on niin mahtava ja toimiva terveydenhuolto, että koko muu maailma haluaa tulla tänne hoitoon. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan ainakaan lääkäriliiton mukaan. Jos lakiesitys toteutuu, ei siis ole todennäköistä, että niin sanottu terveysturismi räjähtää käsiin.

Minä annan täyden tukeni peruspalveluministeri Huovisen lakiesitykselle. Mielestäni pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitkä ovat syynä laittomalle maahantulolle ja mitkä ovat ne keinot, joilla sitä voitaisiin ehkäistä. Laittomasti maassa olevat ovat kuitenkin ihmisiä, ja ansaitsevat saman tasoisen terveydenhuollon, kuin kaikki muutkin.

tiistai, 23. joulukuu 2014

Joulun juhlaa

Minulla oli tänään suuri ilo ja kunnia tervehtiä Riihikodin väkeä Riihimäen kaupungin puolesta, valtuuston varapuheenjohtaja vanhainkodin omassa joulujuhlassa. Sali oli loppuunmyyty, kuten eräs vanha rouva vieressäni nauroi. Kuusi oli koristeltu ja joululaulut soivat. Tunnelma oli kaunis ja herkkä.

Olen itse työskennellyt pitkään vanhusten parissa, terveyskeskuksen vuodeosastolla ja nähnyt ne monet joulukyyneleet. Onnen-, ilon-, surun-, hämmennyksen- ja yksinäisyyden kyyneleet. Niiltä ei tänäänkään Riihikodin juhlassa vältytty. Tämän joulutervehdyksen myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanaa ilon ja rakkauden, Joulunjuhlaa.

Aino-Kaisa

Hyvä Riihikodin väki

 

Muistelin juuri tänään sitä aamua, kun tulin tänne Riihikotiin ensimmäistä kertaa sijaiseksi. Tulin aamuvuoroon sunnuntaina ja edellisenä yönä oli siirrytty talviaikaan. Aamuvuoroni alkoi seitsemältä, mutta olin niin tohkeissani, etten ollut muistanut siirtää kelloja. Niinpä kolkuttelin jo ennen kuutta Riihikodin ovia.

Yövuorolaiset olivat varmasti niin hämmentyneitä uuden sijaisen aikaisesta aamusta, etteivät tohtineet huomauttaa kellojen siirrosta, ennen kuin itse ihmettelin missä muu aamuvuoron väki viipyy. Siitä aamusta on nyt jo hetki kulunut aikaa, ja lähihoitajasta on tullut kansanedustaja ja Riihimäen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Ja siinä roolissa minulla on ilo tervehtiä teitä tänään Riihimäen kaupungin puolesta.

Arvoisat ihmiset

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Maanantai oli kuitenkin käännekohta ja päivä alkaa hiljalleen pidetä. Pitkä syksy ja talvi kääntyvät vähitellen kevääksi. Keskelle pimeintä vuodenaikaa sijoittuu valon ja rakkauden juhla – Joulu.

Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymäpäivänä, mutta kaikille meille uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta joulunaika antaa mahdollisuuden hetken levähtää ja kerätä voimia tulevaan.

 Joulu on leimallisesti lasten juhla. Lapset odottavat jännityksellä joulupukkia tuomaan lahjansa. Lahjojen antaminen juuri jouluna on raamatun kertomuksista periytyvä tapa. Toivathan itämaan tietäjät Jeesus-lapselle omat lahjansa. Lahjoja eivät saa ainoastaan lapset, vaan muistamme jouluna myös muita läheisiämme lahjoin.

Jouluna perheet ja sukulaiset kokoontuvat yhteen syöden ja nauttien toistensa läheisyydestä. Kaikilla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta. On paljon yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole sukulaisia tai ystäviä, joiden kanssa voisi joulua viettää. On vanhuksia, joiden ainoa vieras joulunakin on häntä pikaisesti katsomassa käyvä kodinhoitaja. Toivottavasti kävijällä olisi edes jouluna aikaa viivähtää hiukan pidempään.

Kiire ja työpaineet leimaavat aivan liikaa niiden ihmisten elämää, jotka tekevät arvokasta työtään vanhusten parissa. Aika riittää hädin tuskin välttämättömien toimenpiteiden suorittamiseen.  Kireän talouden aikanakaan ei kuitenkaan saisi vetää henkilöstöresursseja niin tiukalle, että hoitotyö käy entistä raskaammaksi ja joskus jopa ylivoimaiseksi.

Osa meistä viettää joulunsa palvelukeskuksissa, joissa on mahdollisuus olla lähellä muita ihmisiä ja nauttia yhdessä olemisesta.  Palvelutaloissa ja – keskuksissa on turvaa antava henkilökunta aina läsnä.

 Tämän päivän politiikka painottaa entistä enemmän kotona jaksamista mahdollisimman pitkään. Niin kauan, kun vanhus tulee toimeen kotona, se varmasti onkin paras vaihtoehto.

Usein kotona puoliso hoitaa hyvinkin huonokuntoista vanhusta omaishoitajana. Tämäkin on hyvä vaihtoehto, niin kauan kun voimia riittää. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei omaishoidosta muodostu hoitajalle ylivoimaista taakkaa.

Hyvät Joulunjuhlijat

Huomenna hiljennymme viettämään joulua ja heitämme hetkeksi sivuun arkiset huolemme.

Toivotan teille kaikille hyvää joulua ja onnea tulevalle uudelle vuodelle sekä erityisesti hoitohenkilökunnalle jaksamista arvokasta työtä tehdessänne.

Hyvää Joulua!

torstai, 11. joulukuu 2014

Huominen äänestys sinetöi tasa-arvoisen avioliittolain kohtalon

Helsingin Sanomat uutisoi eilen, että koko eduskunta äänestää taas tasa-arvoisesta avioliittolaista. Uutinen leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin ja monet ovat liittäneet jakotekstiin kommentteja "urpot", "mistä teille maksetaan", "idiootit", "hävetkää".
 
Olen eduskunnan lakivaliokunnan jäsen. Heti alkukaudesta lakivaliokunta sai käsiteltäväkseen kansanedustajien lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Aloitteen allekirjoitti 76 kansanedustajaa. Äänestyksen tuloksena (8-9) lakivaliokunta päätti, ettei se ota aloitetta edes käsittelyyn. 
Vakiintuneen tavan mukaan automaattisesti käsittelyyn päätyvät ne lakialoitteet, joissa on puolen eduskunnan nimi, eli vähintään sata allekirjoitusta.
 
Tämän päätöksen jälkeen syntyi kansalaisliike Tahdon2013. Tämä joukko keräsi allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, jonka tarkoituksena oli saattaa tasa-arvoinen avioliittolaki voimaan. Työtä tehtiin kaduilla ja kabineteissa, toreilla ja netissä. Vihdoin kansalaisaloite luovutettiin eduskunnalle 13.12.2013 kun siihen oli saatu kerättyä 166 851 nimeä.
 
Lakivaliokuntaan aloite saapui maaliskuussa 2014. Aloitteesta käytiin ensin avoin kuuleminen jonka jälkeen yksimielisesti päätettiin kuulla asiantuntijoita laajasti. Kuulemisesta muodostui pitkä ja erittäin laaja. Lähes 70 asiantuntijakuulemisen jälkeen valiokunta alkoi tehdä mietintöä asiasta. Alusta pitäen oli selvää, ettei mietinnöstä saataisi yksimielistä. Niinpä eräät kansanedustajat alkoivat tehdä omaa vastalausetta pykälineen yhdessä Tahdon2013-kampanjan lakimiesten kanssa.
 
Lakivaliokunta äänesti mietinnöstä 20.11.2014. Tulos oli jälleen 8-9 ja kielteinen mietintö tuli voittaneeksi.
 
Eduskunnan suureen saliin kansalaisaloite tuli äänestettäväksi vihdoin 28.11.2014 ja eduskunnan enemmistö sanoi TAHDON. Lakivaliokunnan vähemmistön kannattama vastalause tuli siis voittaneeksi tämän äänestyksen.
 
Näin ei ole eduskunnassa tapahtunut miesmuistiin. Tavallisesti eduskunnan enemmistö on valiokunnan mietinnön takana.
 
Kävin itse kysymässä menettelytavoista jo ennen ensimmäistä äänestystä eduskunnan lainsäädäntöjohtaja Maija-Leena Paavolalta. Hän joutui kaivamaan hyllystään kirjan, josta hän tarkasti menettelytapaohjeen. Tämä jo kertonee, kuinka harvinaisesta tilanteesta on kysymys.
 
Koska eduskunta on äänestänyt vastaan valiokunnan mietintöä, tulee päätös lähettää vielä suurenvaliokunnan päätettäväksi. Tämän jälkeen asia palaa kertaalleen eduskunnan suureen saliin. 
 
Eduskunnan suuri valiokunta käsitteli asiaa 3.12.2014. Enemmistö valiokunnan jäsenistä halusi kunnioittaa eduskunnan enemmistön tahtoa ja hyväksyi lakivaliokunnan vähemmistön vastalauseen eduskunnan päätökseksi. Osa halusi edelleen, ettei muutettu avioliittolaki astu voimaan.
 
Suuren valiokunnan mietintö on siis huomenna eduskunnan käsittelyssä ja koska siihen on jätetty hylkäysesitys, joutuu eduskunta jälleen äänestämään asiasta. Huominen äänestys sinetöi eduskunnan päätöksen.
 
Huominen äänestys ratkaisee lopullisesti tasa-arvoisen avioliittolain kohtalon. Tämän jälkeen tulos on sinetöity tältä erää.
 
Tämä on demokratiaa. Ei sen kummempaa.
 

keskiviikko, 3. joulukuu 2014

Eduskunta Kauhajoella

Joulukuun 1. päivä tuli kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun eduskunta siirtyi Helsingistä Kauhajoelle evakkoon. Kun talvisota syttyi, joutui Helsinki heti pommitusten kohteeksi. Pidettiin kuitenkin tärkeänä, että kansanedustajat voisivat jatkaa lainsäädäntötyötään, sitä paitsi budjettikin oli vielä keskeneräinen. Yöllä kello 3 pimennetty juna lähti Helsingin rautatieasemalta kohti Seinäjokea. Kansanedustajat eivät tienneet minne heitä oltiin viemässä, mutta toisaalta Kauhajoellakaan ei tiedetty tulevista vieraista. Matka kesti lähes 12 tuntia. Eduskunta saapui määränpäähän 1.12.1939. Kansanedustajat perheineen majoitettiin kauhajokisten koteihin ja majataloihin. Eduskunta otti käyttöönsä yhteislyseon juhlasalin ja luokkahuoneet.
Nyt 75 vuotta myöhemmin eduskunnan puhemiehet, pääministeri ja osa kansanedustajista matkasi paikanpäälle Kauhajoelle kunnioittamaan kauhajokisten vieraanvaraisuutta talvisodan aikana. Sunnuntaina kokoonnuimme Kauhajoen kirkkoon muistokonserttiin ja maanantaina osallistuimme koulukeskuskuksen suureen juhlaan ja tämän jälkeen kokoonnuimme vielä juhlatilaisuuteen eduskuntamuseoon, jossa eduskunta piti 34 täysistuntoa talvisodan aikana 1.12.1939-12.2.1940. Täällä hyväksyttiin myös vuoden 1940 budjetti ilman yhtäkään puheenvuoroa tai äänestystä. Minulla oli kunnia pitää Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro eduskuntamuseon juhlatilaisuudessa.
 
Ryhmäpuhe Kauhajoella
Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen
 
ARVOISA PUHEMIES, KUNNIOITETUT SOTIEMME VETERAANIT, MUU JUHLAVÄKI
Ennen talvisotaa Suomen kansa oli vuoden 1918 tapahtumien jäljiltä edelleenkin kahtiajakautunut - olihan kansalaissodasta ja sen jälkiselvittelyistä kulunut vasta parikymmentä vuotta. 
Eurooppa oli jaettu kahden suurvallan Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin ja Suomi joutui näiden tekemän sopimuksen pelinappulaksi.
Osa vasemmistosta oli edelleenkin suljettu parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolelle. Tosin tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että myös äärioikeistolaisten piirien valtatavoitteet, kuten Mäntsälän kapina oli torjuttu.
Usein on kritisoitu Suomen ulkopoliittista linjaa 1920 – 1930 luvuilla. Sitä leimasi voimakas Neuvostovastaisuus ja suuntautuminen Saksaan päin. Historioitsijat spekuloivat edelleenkin sillä, olisiko talvisota voitu välttää, mikäli olisi harjoitettu muunlaista politiikkaa.
 
Joka tapauksessa sota oli tosiasia ja Suomi joutui ulkoisen hyökkäyksen kohteeksi, joka onnistuttiin torjumaan suurin uhrauksin ja lähimenneisyyden tapahtumat huomioiden yllättävän yhtenäisin voimin.
Talvisodan jälkeen käytiin vielä kansakunnan voimavaroja kuluttanut jatkosota.
Sotien päätyttyä Suomen demokratisoitumiskehitys pääsi jatkumaan ja ennen sotia osittain maan alla toiminut vasemmisto sai samat vaikuttamismahdollisuudet kuin muillakin puolueilla oli. 
 
Maan väestöstä vielä puolet sai toimentulon maa- ja metsätaloudesta ja elanto oli monelle niukka. Sodan jälkeen teollisuuden ja muiden elinkeinojen osuus kasvoi voimakkaasti ja samalla elintaso lähti kohoamaan.
 
Elintason nousu ja kansakunnan hidas vaurastuminen mahdollistivat sosiaaliturvan parantamisen ja voimakkaan panostamisen koulutukseen. Suomi oli nousemassa pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.
 
ARVOISA PUHEMIES
Suomi on sotien jälkeen lähtenyt voimakkaasti mukaan kansainväliseen politiikkaan. Olemme olleet tukemassa Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanpyrkimyksiä ja olleet mukana aktiivisesti monissa rauhanturvaoperaatioissa. Suomi on tänä päivänä sitoutunut rauhan ylläpitämiseen Euroopan Unionin jäsenenä. 
Tällä hetkellä Euroopan yllä on synkkiä pilviä ja kahtiajakautumisen uhka varjostaa koko maanosaa. Kaikkien Euroopan valtioiden, myös Suomen velvollisuus on tehdä kaikkensa, ettei Eurooppaa kohtaa samat kauheudet jotka Suomea kohtasivat 75 vuotta sitten.
 

tiistai, 18. marraskuu 2014

Arvokas vanhuus jää historiaan

Kokoomuksen kansanedustaja Anu Urpalainen kirjoitti Iltalehden Lukijalta –palstalle vanhuuteen varautumisesta 7.11.2014. Urpalaisen mielestä valmius maksaa itse vanhuusajan palveluista kasvaa tulevaisuudessa, sillä ihmisten yksityinen varallisuus on kasvanut. Meillä ei ole Urpalaisen mukaan myöskään varaa ylläpitää julkista hyvinvointijärjestelmää sellaisena, kuin se nyt on.
 
Urpalainen unohtaa, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, joiden varallisuus ei kasva koskaan. Pienituloiset eivät pysty kasvattamaan varallisuuttaan, vaikka kuinka haluaisivat. Siihen eivät kykene myöskään työttömät, sairaat tai syrjäytyneet. Vanhustenhoitoa, kuten muitakaan sosiaali- ja terveyspalveluita, ei lähtökohtaisesti voida maksattaa kansalaisilla itsellään, vaan sitä varten meillä on julkinen sosiaali- ja terveyshuolto ja siksi maksamme veroja.
 
Vanhuspalvelut eivät tällä hetkellä toimi. Niissä on monessa kunnassa puutteita ja liian vähän henkilökuntaa, jopa niissä kunnissa, joissa on riittävästi taloudellista kapasiteettia.
Uusi vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunnat vähentävät laitoshoitoa ja parantavat avopalveluita. Kunnat ovat kyllä vähentäneet laitoshoitoa, mutta rahat ja resurssit eivät ole riittäneet avopalveluiden parantamiseen. Vanhuksia myös lukitaan yksinäisiin koteihinsa. Omaiset ovat monesti kaukana, eivätkä pysty hoitamaan vanhustaan. Vanhuspalvelulain tuoma, arviolta noin 300 miljoonan säästö, luodaan pitkälti keinotekoisesti. Vanhainkotipaikkoja ja vuodeosastopaikkoja muutetaan palveluasumiseksi, jolloin kustannuksista, esimerkiksi lääkkeiden ostosta ja vaippojen hankinnasta, vastaa asiakas itse, eikä kunta. Hoitajamitoitussuositus 0,5 hoitajaa asiakasta kohden ei myöskään toteudu kaikissa vanhustenhoitopaikoissa.
 
Urpalaisen mukaan yksilöiden on hyvissä ajoin keskityttävä omien terveiden elinvuosiensa lisäämiseen. Se on hyvä tavoite, mutta hyvinvointia ei voida jättää yksistään yksilön vastuulle. Terveyserot Suomessa ovat suuret ja ne johtuvat monista tekijöistä. Tulot ja varallisuus jakautuvat epätasaisesti. Hyvätuloisen on helppo ostaa terveellisiä elintarvikkeita, harrastaa terveyttä ylläpitävää liikuntaa hinnasta viis ja ostaa terveyspalvelut tarvittaessa yksityiseltä. Lisäksi hyvätuloiset ovat useimmiten työssäkäyviä ja työterveyshuollon piirissä. Myös koulutus ja työ vaikuttavat terveyteen. Korkeammin koulutetut ovat tietoisempia terveydestä ja osaavat toimia terveyttä edistävällä tavalla. Koulutus vaikuttaa usein myös ihmisen työuraan ja työoloihin. Hyvätuloiset ja koulutetut myös käyttävät eniten terveyspalveluja.
Muun muassa nämä tekijät vaikuttavat siihen, missä kunnossa ihminen vanhuuttaan viettää.
 
Ne kenellä varallisuutta on, voivat toki käyttää sitä vanhuuteen varautumiseen ja ”paremman vanhuuden rakentamiseksi”, jos niin haluavat ja voivat tehdä. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Kunnat tarvitsevat lisää rahaa, jotta julkiset vanhuspalvelut voidaan toteuttaa kunnolla niin, että kaikilla on mahdollisuus hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen.
 
Eduskunnan lähetekeskustelussa on tänään esitys, joka kiristää vanhimpien ihmisten pääsyä laitoshoitoon säästöjen nimessä. Esityksen mukaan iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. Lisäksi edellytettäisiin, että kunta on selvittänyt mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palvelutarpeeseen kotiin annettavilla palveluilla tai muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla ennen hoidon ja huolenpidon toteuttamista pitkäaikaisena laitoshoitona. Laitoshoidon perusteista siis poistetaan ihmisarvoisen elämän turvaaminen. Näinkö me huolehdimme vanhuksistamme, ja haluammeko todella, että meitä kohdellaan näin, kun itse tulemme siihen ikään, ettemme enää kunnolla kykene huolehtimaan itsestämme?
 
Politiikka on arvovalintoja. Jokainen vanhus on ansainnut arvokkaan ja turvallisen ikääntymisen. Hyvinvointiyhteiskunnassa turvalliseen ikääntymiseen mahdollisuus ei saa olla vain varakkailla.