keskiviikko, 26. maaliskuu 2014

Kehysriihi vei oppositioon

Eilen julkaistiin hallituksen päätökset koskien kehysriihtä. Suomen taloutta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kävi pitkän, perusteellisen ja avoimen keskustelun esitetyistä kehyksistä. Tunteet olivat pinnassa pitkän päivän iltana eikä kyyneleiltäkään vältytty. Arhinmäki kertoi kehysneuvotteluiden tuloksesta eduskuntaryhmälle illan pimetessä ja samalla taivas muuttui ikkunan takana purppuranpunaiseksi.

Esityksessä oli jotain hyvää. Arvonlisäveroa ei koroteta eikä opintotukiin kosketa. Ympäristölle haitallisia tukia karsitaan ja veronkorotuksia kohdistetaan ympäristöveroihin.

Verotuksen painopistettä muutetaan niin, että suurituloisten veroja kiristetään ja pienituloisten veroja kevennetään. Pidän myös hyvänä päätöksenä siirtää toimeentulotuen perusosan maksatuksen kunnilta Kelaan. Tämä vähentää ihmisten juoksuttamista luukulta toiselle ja tekee toimeentulotuen hakemisesta entistä selkeämpää.

Kehysriihessä päätettiin myös lapsilisien tason leikkaamisesta. Riihessä oli lapsilisien osalta monia erilaisia malleja ja laskelmia, joista lopulta päädyttiin tähän kaikilta tasapuolisesti leikkaavaan malliin. Tämä ei ole oikeudenmukainen päätös. Itse olisin pitänyt oikeudenmukaisempana lapsilisien verotusta, jolloin lapsilisiin olisi voitu tehdä tasokorotus ja verotuksen keinoin tasata lapsilisää niin, että pienituloisille summa olisi ollut suurempi. Monissa lapsiperheissä lapsilisä käytetään kurahousuihin ja leipään kun taas toisissa perheissä lapsilisä annetaan suoraan lasten käyttöön tai laitetaan säästöön.

Sähköveroa päätettiin nostaa, polttoaineveroa kiristetään, työmatkakustannusten omavastuuosuus nousee, lääkekattoa ei lasketa mutta sen sijaan lääkeostoihin tulee 50 euron omavastuu.

Asuntolainan korkovähennysoikeuden pienennystä jatketaan edelleen ja valtion osuutta ansiosidonnaisesta päivärahasta leikataan.

Nämä ovat päätöksiä, jotka koskevat monia suomalaisia ja monet niistä kertaantuvat perheissä. Tämän seurauksena tuloerot eivät pienene toivomallamme tavalla.

Vasemmistoliiton ministerit Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen ovat lähes kolme vuotta hallituksessa oloaikanamme taistelleet oikeiston vaatimia huononnuksia vastaan. Vasemmisto yritti nytkin kaikkensa, jotta työ hallituksessa olisi voinut jatkua, jotta olisimme jatkossakin voineet olla vaikuttamassa asioihin pienituloisten ihmisten hyväksi. Valitettavasti se ei nyt riittänyt, tällä kertaa emme päässeet kompromissiin.

Nyt jatkamme työtä oppositiossa.

torstai, 23. tammikuu 2014

Ruukin ja SSAB:n fuusio syö Suomen pöydästä

Rautaruukki ilmoitti keskiviikkona 22.1.2014 yhdistyvänsä ruotsalaisen SSAB:n kanssa. Jatkossa SSAB on noin vajaan 60 prosentin ruotsalaisomistuksessa ja reilun 40 prosentin suomalaisomistuksessa. Iso ongelma on se, että äänivalta menee kuitenkin ruotsalaisille 75-25 ja pääkonttori sekä toimitusjohtaja Ruotsiin. Lyhyellä tähtäimellä merkitsee työpaikkojen vähentymistä ilmeisesti yhteensä 900:lla, näiden pitäisi jakaantua tasaisesti Suomeen ja Ruotsiin.

Fuusiosuunnitelman mukaan Suomen valtio on Solidiumin kautta uuden yhtiön suurin yksittäinen omistaja, mutta äänivallasta suomalaiset kuitenkin saisivat vain neljäsosan. Henkilöstövähennyksiin Suomessa on siis jatkossakin varauduttava, koska määräysvalta on Ruotsissa ja voi vain arvailla, kuinka paljon suomalaisten työpaikkojen kohtalo kiinnostaa ruotsalaisia, jos omiakin on vaakalaudalla.

Raahen tehtaalla vastikään vietiin 200 työpaikkaa yt-neuvottelujen kautta ja on surullista jos tehtäviä joudutaan edelleen karsimaan. Tehtävien päällekkäisyys herättää myös huolen Hämeenlinnan tehtaan tulevaisuudesta.

Solidium kertoo tiedotteessaan kannattavansa fuusiota ja valmistelleensa sitä yhdessä Rautaruukin kanssa. Solidiumin näkemyksen mukaan ”järjestely on hyvä Rautaruukin osakkeenomistajien, henkilöstön ja asiakkaiden näkökulmasta ja Rautaruukin osakkeenomistajat saavat huomattavan osan näistä synergiahyödyistä hyvän vaihtosuhteen kautta.” Sijoittaja on siis nähtävästi edelleen Solidiumin intresseissä ykkönen, eivätkä suomalaiset työpaikat. Ja millä tavalla järjestely on muka henkilöstön kannalta hyvä, kun he jäävät keikkumaan epävarmaan tilanteeseen ja murehtimaan työpaikkojensa kohtaloa? Työntekijät saivat tietää fuusiosta vain hieman ennen kuin Rautaruukki ja Solidium julkistivat asian.

Nämä kaupat eivät ole Suomen hallituksen, eikä eduskunnan päätösvallassa. Tämä ongelma juontaa juurensa edelliseen porvarihallitukseen, joka perusti Solidiumin ja siirsi sinne päätöksenteon tällaisista kaupoista. Lisäksi porvarihallituksen esityksestä Rautaruukista annettiin viime kaudella eduskunnassa täydet myyntivaltuudet. Vasemmistoliitto vastusti tätä esitystä. 

Rautaruukissa on myös kahden vuoden ajan ollut käynnissä sopeutumisohjelma, jonka myötä yhtiö on saatu toimivammaksi. Miksi valtio on ensin laittanut yrityksen kuntoon ja nyt myy sen? Miksei Solidium ostanut SSAB:ta? 

 

tiistai, 21. tammikuu 2014

Jalkaterapiaan ei tulossa parannusta

Sairausvakuutus ei vielä korvaa jalkaterapiaa, mutta mielestäni jalkaterapiapalvelut tulisi saattaa Kela-korvausten piiriin. Jätin asiasta kirjallisen kysymyksen ja peruspalveluministeri Risikolta saatu vastaus ei juuri anna toivoa. Vastauksessaan ministeri vetoaa hallituksen kehyspäätökseen, jonka mukaisesti sairausvakuutuksen matka-korvauksista ja muista korvauksista säästetään erikseen sovittavalla tavalla 50 miljoonaa euroa.

 

Suomesta puuttuu kokonaan jalkavaivojen hoitoon erikoistuneiden lääkäreiden ammattikunta ja siksi lääkärit enenevässä määrin ohjaavat potilaita jalkaterapeutille, kun on kyseessä jalkoihin liittyviä vaivoja ja sairauksia.

Koska sairausvakuutus ei korvaa jalkaterapiaa, vähentää se osaltaan jalkaterapiapalveluiden käyttöä. Ammattikorkeakoulusta valmistuneet jalkaterapeutit, jotka toimivat usein itsenäisinä yrittäjinä, kokevatkin painetta alentaa hintoja alle kannattavan, jotta saavat tarpeeksi asiakkaita ja tienattua elantonsa. Samaan aikaan jalkavaivoista ja -sairauksista kärsivät kuormittavat yleislääkäreitä ja sairaanhoitajia niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella, jossa heidän vaivoja ja sairauksia ei osata hoitaa kokonaisvaltaisesti oikein.

 

Jalkaterapeutti (AMK) on alaraajojen asiantuntija, joka edistää ja ylläpitää eri-ikäisten jalkaterveyttä. Tavoitteena on selvittää vaivan syntymekanismi, puuttua siihen ja ehkäistä sen uusiutuminen. Jalkaterapeutti arvioi alaraajojen toiminnot, jalkaterapiatarpeen ja tekee hoitosuunnitelman yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakasta myös ohjataan omahoidossa, jonka tarkoituksena on asiakkaiden tietouden lisääminen alaraajojen tilasta ja jalkaterveyden ylläpidosta. Jalkaterapeutin koulutus ammattikorkeakoulussa kestää 3,5 vuotta ja työ on vaativuudeltaan verrattavissa esimerkiksi alaraajoihin erikoistuneen fysioterapeutin työhön, joka puolestaan on Kela-korvausten piirissä.

 

Diabeetikot voivat saada sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen jalkaterapiasta silloin, kun hoidon antaja on sairaanhoitaja. Sairaanhoitajan antama apu on kuitenkin vain akuuttiin tarpeeseen, kuten haavan hoitoon. Sairaanhoitajalla ei ole jalkaterapeutin koulutusta, jolloin sairaanhoitajan antamaa hoitoa ei voida pitää jalkaterapiana. On myös tärkeää huomioida, että diabeetikoiden lisäksi kaikki ihmiset saattavat tarvita jalkaterapeutin apua eri elämänsä vaiheissa.

 

Sosiaali- ja terveysministeriö on vuosina 2006 ja 2012 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää sairausvakuutuksen roolia osana sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Kummassakaan tapauksessa työryhmä ei ehdottanut jalkaterapeutin antaman jalkaterapian korvaamista sairausvakuutuksesta.

Ammattikorkeakoulutettu jalkaterapeutti on vielä suhteellisen uusi, mutta erittäin tärkeä ammattihenkilö. Suomessa ei ole jalkavaivoihin erikoistuneiden lääkäreiden ammattikuntaa ja siksi olisi perusteltua saada jalkaterapeutit Kela-korvausten piiriin.

perjantai, 6. syyskuu 2013

Miksi asetuit ehdolle, Jörn Donner?

Eduskuntaan palannut Jörn Donner aloitti työnsä lyttäämällä  iltapäivälehdille sekä ministerit ja edustajakollegat. Heti syyskauden ensimmäisellä viikolla hän laukoi, että kollegoidensa, muiden kansanedustajien, älykkyysosamäärä ”ei kovin huikea ole”.

 

Paheksun sitä, että kokenut edustaja tällä tavalla alentaa kansanedustajien työn ja arvon. Tällainen puhe ja julkinen kollegoiden loukkaaminen ei ainakaan lisää eduskunnan ja kansanedustajien arvostusta. Haluaisin muistuttaa Jörn Donneria siitä, että meidän kansanedustajien oman käytöksen myötä muokkautuvat myös kansalaisten arvot ja asenteet.

 

Useimmat kansanedustajat ottavat työnsä vakavasti ja haluavat aidosti olla rakentamassa parempaa Suomea. Minua ihmetyttää, mikä on ollut herra Donnerin motivaatio, kun hän on asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa, jos ei itse edes arvosta eduskuntaa instituutiona?

lauantai, 24. elokuu 2013

Kesätyö jota ei koskaan ollut

Kesätöissä päästään tutustumaan työelämään ja saadaan niitä ensimmäisiä työkokemuksia, joita ilman ei oikeita töitä helpolla saa. Kesätyö onkin monelle nuorelle hyvä ja mukava asia.

Osa nuorista on kuitenkin tänäkin kesänä joutunut todistamaan työnantajien raadollisuuden. Heille kesätyöstä on jäänyt petetty olo, ja työelämästä ja työnantajasta on jäänyt huono maku suuhun.

 

Nuoria työntekijöitä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti etenkin sellaisilla palvelualoilla, joiden asiakasvirta vaihtelee, tai se on kiinni säästä. Esimerkiksi kahvilassa ja jäätelökioskeilla työskenteleville ilmoitetaan herkästi, että koska sataa, ei tänään tarvitse tulla töihin.

Sateisena kesänä työtunteja saattaa kertyä vähän tai pahimmassa tapauksessa ei lainkaan. Työntekijä on kuitenkin koko kesän valmiina töihin, jos vaikka sittenkin kutsu kävisi. Valmiina, ilman mitään korvausta.

 

Osa kesätyöntekijöistä ei tiedä oikeuksiaan, eikä osaa niistä pitää huolta. Ja toisaalta miksi pitäisikään, kun työnantajan pitäisi olla se, joka toimii niin kuin kuuluu. Kesän alussa kesätyöntekijöitä neuvottiin ottamaan työvuorolistasta kuva, jotta on olemassa joku todiste, jos työvuoroista joudutaan työnantajan kanssa vääntämään.

 

Tällaiset kesätyöt ovat täysin verrattavissa nollasopimuksiin, joita tehdään nykyään muutenkin työelämässä, ja jotka polkevat täysin työntekijöiden oikeuksia. Nollasopimusten tunnusmerkki on se, että niissä ei ole lainkaan määritelty viikoittaista vähimmäistyöaikaa. Työnantajapuoli perustelee tällaisia sopimuksia työmarkkinoiden joustavoittamisella, vaikka ainoastaan työntekijät joutuvat joustamaan. Käytännössä nollasopimusten myötä työntekijät menettävät irtisanomissuojan ja putoavat pois sairauspäivärahojen piiristä. Työnantajan ei tarvitse maksaa sairausajanpalkkaa, kun työsopimuksessa ei ole vähimmäistuntimäärää. Työn perimmäisenä tarkoituksena on toimeentulon turvaaminen, ja nollasopimuksilla tämä ei toteudu. Nollasopimukset siirtävät yritysriskin työntekijälle, ja se on väärin.

 

Vasemmiston esittämä perustulo toimisi osaltaan ratkaisuna osa-aikatyön haasteisiin. Osa-aikatyön tai keikkatyön vastaanottaminen ei vähentäisi perustuloa, jolloin pätkätöitä olisi kannattavaa ottaa vastaan.

Nykyinen sosiaaliturva estää tehokkaasti työttömän lyhytaikaisen työllistymisen, sillä sosiaaliturvajärjestelmämme perustuu siihen, että ihminen on joko kokonaan töissä tai kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella. Nykyään kuitenkin jo kolmannes työvoimasta hankkii elantonsa erilaisissa pätkä- ja silpputöissä. Suuri osa työttömistä tekisi varmasti lyhyitäkin työpätkiä, jos se olisi mahdollista niin, että ei menettäisi toimeentulotukea. Monesti kuulee sanottavan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, ja näin onkin, silloin kun työstä maksettavalla palkalla tulee toimeen.

 

Ammattiliittoon kuuluminen on työntekijän kannalta erittäin tärkeää. Liitto kautta voit vaikuttaa työoloihisi ja palkkaan. Ammattiliitosta saa apua, jos työnantajan kanssa on erimielisyyksiä tai oikeuksia poljetaan. Ilman liiton tukea työntekijä on riitatilanteissa monesti heikoilla.

Nollasopimuksista on päästävä eroon ja sen eteen tulen eduskunnassa tekemään työtä.