17.04.2012 - 21:11
Aamulla puolisoni huomautti, että tänään on se päivä. Se päivä, jolloin minut monen vuoden ponnisteluiden jälkeen valittiin kansanedustajaksi.
Facebookissa on moni päivän aikana kysellyt miltä työ eduskunnassa on tuntunut. Tässä tilitys.
Vuosi sitten sunnuntaina päivällä fiilikset olivat odottavat ja mietteliäät. Vasemmistoliiton Hämeen piirin kansanedustaja Matti Kauppila ei enää asettunut ehdolle, vaan jäi ansaitulle eläkkeelle. Ainakin yksi paikka Hämeen piirissä oli siis avoimesti auki ja me Hämeen vasemmistoliittolaiset ehdokkaat saimme tehdä hartiavoimin töitä, että tuo paikka saatiin säilytettyä Vasemmistoliitolla. Monestakaan äänestä ei ollut kiinni, ettei paikkaa olisi menetetty kokonaan. Istuvan kansanedustajan luopuminen tehtävästään on aina vaaran paikka menettää äänestäjiä muihin puolueisiin. Toisaalta vuosi sitten käydyt vaalit osoittivat, että vaalit ovat aina vaalit, eikä lopputulosta tiedä kukaan etukäteen. Eivät edes gallupit.
Haluan edelleen kiittää suurenmoista tukiryhmääni kovasta työstä, jota monet ihmiset tekivät niin minun hyväksi kuin koko puolueen hyväksi ympäri Hämettä vaalikentillä. Yksin tähän työhön harva kykenee. Kiitän tässä myös siitä tuesta, jota olen saanut tämän ensimmäisen vuoden aikana kansanedustajana. Tätä työtä ei tehdä yksin, eikä työ ole ollut helppoa.
Viime perjantaina naiskansanedustajien verkoston lounaalla Presidentti Tarja Halonen sanoi, että naispoliitikot ovat jatkuvan suurennuslasin alla. Kaikesta. ”Olet liian nätti, tai ruma. Jos sinulla on lapsia, niin olet varmasti huono äiti. Jos olet naimisissa, niin väärän miehen kanssa ja jos et ole, niin taidat olla lesbo.”
Toki palautetta tulee myös tekemisistä. Media pitää tarkkaa lukua puheenvuorojen määrästä, tosin laatuun harvemmin kiinnitetään huomiota. Ja valiokuntien läsnäolot julkaistaan tasaisin välein. Mutta pitäähän ihmisten tietää kuinka valitut edustajat ovat paikalla.
Työn hektisyys on yllättänyt. Usein kalenterissa on kolmekin merkintää samalle kellonlyömälle. Silloin on osattava priorisoida mikä menoista on tärkein tai mistä olisi tulevaisuudessa hyötyä.
Olen oppinut kuluneen vuoden aikana valtavasti.Olen tehnyt kirjallisia kysymyksiä ministereille, saanut kysymysvuoron kyselytunnilla, osallistunut salikeskustelussa debattiin, pitänyt ryhmäpuheenvuoron ja lukuisia omia puheenvuoroja pöntöstä. Talo on tullut tutuksi ja pikkuhiljaa myös talon tavat. Saunaan en ole tämän vuoden aikana vielä ehtinyt.
Avustajani Pilvi on ollut kultaakin kalliimpi työpari. Usein kuulee puhuttavan eduskunta-avustajista hieman halventavaankin sävyyn. Toiset pitävät avustajia ”naapurin tyttöinä tai poikina” jotka ovat päässeet hienoon työpaikkaan. Minulle todellisuus on aivan toista. Avustajani on rautahermoinen ammattilainen, joka ei pienestä hätkähdä. Yhteistyömme on ollut saumatonta ja toivon, että se jatkuu pitkään.
Vuosi on mennyt todella nopeasti! Nyt tuntuu, että olen etuoikeutettu, kun saan olla tekemässä näin tärkeää työtä. Toivottavasti työ kantaa hedelmää.
Ai niin, se mukavin ja kurjin kokemus joita facebookissa kkovasti toivottiin.
Mukavinta on totisesti ollut se, kun on huomannut voivansa ihan oikeasti ja aidosti vaikuttaa. Poikkesin tammikuussa liikenneministeri Kyllösen kanssa Riihimäellä ja nyt liikennepoliittiseen selontekoon on kirjattu pääradan välityskyvyn parantaminen, ja samassa yhteydessä on mahdollista saada Riihimäen asemalaitureiden kauan odotettu remontti etenemään. Kurjaa on kiire ja riittämättömyys.
22.03.2012 - 07:41
Eilen keskiviikkona eduskunta käsitteli tasa-arvoista avioliittolakia koskevaa lakialoitetta täysistunnossaan.
Lakialoitteen oli valmistellut parlamentaarinen työryhmä, jossa oli edustus kaikista muista hallituspuolueista, paitsi kristillisdemokraateista.
Hallitusohjelmaan tätä tärkeää asiaa ei viime kevään neuvotteluissa kirjattu, sillä sen katsottiin olevan niin sanottu omantunnon kysymys, jota ei voitu kirjata kuuden, ideologisesti niin erilaisen puolueen ohjelmaan.
Lakialoitteen on allekirjoittanut 76 kansanedustajaa.
Keskustelu eduskunnan täysistuntosalissa kävi eilen illalla paikoin kuumana ja oli epäasiallista. Itse olin päättänyt pysyä rauhallisena, mutta etenkin perussuomalaisten puheenvuorot saivat minunkin pulssini kohoamaan. Lea Mäkipää (ps.) vertasi homosuhteita mm. insestiin ja ilmaisi huolensa siitä, että eduskunta tulevaisuudessa hyväksyisi perheenjäsenten keskenään solmiman avioliiton! Mika Niikko (ps.) taas oli huolissaan lapsista, jotka asuvat kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman perheessä.
Mikään tähänastinen tutkimus ei tue edustaja Niikon esittämää näkemystä.
Syrjintää on, jos jotakuta kohdellaan eri tavalla kuin muita.
Pelkästään parisuhteiden luokittelu altistaa syrjinnälle ja on yhteiskunnallinen viesti siitä, että parisuhteet ovat keskenään eriarvoisia.
Ihmisten on oltava lain edessä yhdenvertaisia riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan, eikä valtiollinen avioliittoinstituutio saa syrjiä samaa sukupuolta olevia henkilöitä.
Vuonna 2004 voimaan tulleessa yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä muun muassa vakaumuksen, mielipiteen ja sukupuolisen suuntautumisen tai muun yksittäiseen henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä näillä perusteilla kielletään myös perustuslaissa, työsopimuslaissa ja rikoslaissa. Sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä määritellään myös ihmisoikeusloukkaukseksi.
Itse lakivaliokunnan jäsenenä toivon, että lakivaliokunnan enemmistö olisi sen kannalla, että lakialoite tuotaisiin täysistuntoon, kansanedustajien äänestettäväksi. Silloin lakialoite olisi demokraattisesti käsitelty.
Mikäli aloite hautautuu lakivaliokunnan kansioihin, uskon, että asia tuodaan meille eduskuntaan vielä kansalaisaloitteen muodossa.
09.03.2012 - 13:48
Lakivaliokunnassa on käsitelty perusteellisesti hallituksen esitystä eduskunnalle lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Asiasta on kuultu myös laajalti asiantuntijoita.
Joskus kuitenkin elävästä elämästä nousee epäkohtia, joita ei mietintöä valmisteltaessa osata huomioida. Näin tapahtui tämän mietinnön kohdalla, kun kävi ilmi, että romanialaisäiti jätti lapsen Helsinkiin ja poistui itse Romaniaan. Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaisten epäilyn mukaan lapsi on yritetty myydä tai luovuttaa eteenpäin, mahdollisesti Viroon. Tapaus ei kuitenkaan ole rikostutkinnassa, koska sopivaa rikosnimikettä ei löydy. Rikosnimikkeen puuttuminen johtuu todennäköisesti siitä, että vastaavaa tapausta ei ole aikaisemmin tullut ilmi Suomessa.
Pelkkää lapsen myymistä ei tällä hetkellä luokitella ihmiskaupaksi, eikä se niin ollen ole rikollista toimintaa.
Ihmiskaupparikoksen tunnusmerkit täyttyvät vasta, jos lapsen myymisellä on tarkoitus saattaa hänet seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi, pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin, taikka elimien tai kudoksien poistamiseksi taloudellisessa hyötytarkoituksessa.
Olen jättänyt eduskunnalle toimenpidealoitteen lain muuttamiseksi niin, että lapsen myyminen ylipäätään ilman sen kummempaa hyväksikäytön tarkoitusta tehdään rikolliseksi toiminnaksi. Olen jättänyt myös kirjallisen kysymyksen aiheesta ja jään odottamaan oikeusministeri Henrikssonin kantaa asiaan.
Toivon, että oikeusministeriössä ryhdytään pikaisesti selvittämään voidaanko asia korjata.
07.03.2012 - 18:53
Arvoisa Puhemies
Kuntaliitoksiin liittyy monia isojakin seikkoja kuten kunnat, joiden välissä kulkee maakunnan-, sairaanhoitopiirin-, ja vaalipiirin raja.
Näin on esimerkiksi omalla seutukunnallani, jossa ollaan liittämässä uusmaalainen Hyvinkää Riihimäen, Hausjärven ja Lopen hämäläisiin kuntiin.
Miten ministeriössä on valmistauduttu maakunta-, sairaanhoitopiiri-, ja vaalipiirirajat ylittäviin kuntaliitoksiin?
*********************************************************************************************************************************
Arvoisa puhemies
Valtioneuvosto käynnisti jo keväällä 2005 ns. Paras-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Uudistuksen tavoitteena oli ennen kaikkea varmistaa laadukkaiden palveluiden saatavuus koko maassa sekä saavuttaa elinvoimainen, toimintakykyinen ja eheä kuntarakenne. Kevään eduskuntavaaleissa hallituspohja muuttui mutta Säätytalolla päätettiin, että Kataisen hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehitystoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa.
Keskusta on jo pitkään pelotellut suomalaisia kuntarakenneuudistuksesta, maalaillut kauhuskenaarioita palveluiden katoamisesta ja repinyt kuntakarttoja. Oppositiorooli on omaksuttu hienosti, sillä juuri Keskustahan aloitti kuntaremontin Paras-hankkeen muodossa ollessaan pääministeripuolueena.
Kuntauudistusta on viety ministeri Virkkusen johdolla vauhdilla eteenpäin. Oppositiosta on kuulunut moitteita siitä, ettei kuntia kuulla uudistuksen aikana. Virkamiesten valmisteleva kuntajakoselvitys saatiin päätökseen ja nyt on käynnissä koko maan kattava kuntien kuulemis- ja lausuntokierros. Toivonkin, että kuntien johtajat ja päättäjät ottavat kuulemiskierroksen vakavasti ja samaa toivon myös ministeri Virkkuselta. Kunnissa on kuitenkin paras tuntuma siitä, millä kuntaliitoksilla olisi parhaat edellytykset toimia toteutuessaan.
Hallitusohjelmaan kirjattiin myös sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistus osana kuntarakenneuudistusta. Pidän tätä uudistusta erittäin tärkeänä ja kiireellisenä myös lähidemokratian toteutumisen kannalta. Toki olisi ollut näin maallikkona ajateltuna järkevää viedä näitä kahta tärkeää uudistusta käsi kädessä ja rinnakkain.
Lähivuosina on etenkin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa menty yhä kauemmaksi kunnallisdemokratiasta erilaisiin hallintohimmeleihin, joiden päätöksiin vaaleilla valituilla kunnanvaltuutetuilla ei ole mitään vaikutusvaltaa.
Tutkimuksen mukaan lähes 90 % valtuutetuista koki, etteivät he voi vaikuttaa esimerkiksi terveyskeskus kuntayhtymissä tehtäviin päätöksiin. Voin lukea itseni kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä tähän samaan joukkoon.
Rakenneuudistuksen yhtenä tavoitteena on myös palauttaa päätöksenteko takaisin kunnanvaltuutetuille ja kuntalaisille.
Arvoisa Puhemies
Kuntauudistuksen eteenpäin vieminen nostaa paljon kysymyksiä koko Suomessa. Monissa kunnissa ollaan tehty omatoimisesti selvityksiä mahdollisista liitoksista ja kynnys liitoksille on madaltunut.
Omalla seutukunnallani keskustelu käy ajoittain kiivaana. Virkamiesvalmisteluna tehdyn kuntauudistuspaperin mukaan yhteen oltaisiin liittämässä Riihimäki, Hausjärvi, Loppi ja Hyvinkää. Tästä kuntaliitoksesta ei selvittäisi pelkillä kuntaliitoksilla. Hyvinkään erottaa muista edellä mainituista kunnista sairaanhoitopiiri, maakuntaraja ja vaalipiiriraja. Uudenmaan vaalipiiriin kuuluvan Hyvinkään liittämistä hämäläiskuntiin ei ole otettu huomioon myöskään vaalipiiriuudistuksessa, josta valtioneuvosto on päässyt tänään sopuun. Toivonkin, että valmistelun edetessä näihin suuriin kysymyksiin paneudutaan tarkasti ministeriössä ja otetaan kuntien kuulemistilaisuudessa nousseet kuntien päättäjien näkökulmat aidosti huomioon.
Pakkoliitoksia en hyväksy. Työssäkäyntialueet ja vahva peruskunta ovat hyviä lähtökohtia kuntauudistukselle, mutta lopullisen muutoksen tulee kuitenkin perustua vapaaehtoisiin liitoksiin.
Nämä kartat uusista kunnista ovat virkamiesten tekemää pohjatyötä, eivät viimeinen totuus. Pikemminkin pohja keskustelulle ja päätökset tehdään vasta demokraattisen käsittelyn jälkeen.
24.02.2012 - 09:37
Tällä viikolla olen ihmetellyt maahanmuuttoviraston harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Kuubalainen Alexis Lavastida (34) karkoitettiin tylysti maasta.
Lavastida saapui suomeen viime huhtikuussa sisarensa Kirsin luokse pitkän paperisodan jälkeen. Sisarukset löysivät toisensa "Kadonneen jäljillä" tv-ohjelman kautta. Kuubassa ammatikseen koripalloa pelannut Alexis sai mahdollisuuden pelata koripalloa myös Suomessa. Niinpä hän asettui taloksi sisarensa perheen luokse.
Nyt kuitenkin maahanmuuttovirasto karkoitti Lavastidan maasta. "Maahanmuuttovirasto ei myönnä hakijalle oleskelulupaa ammattimaisena urheilijana tai valmentajana." Kuka sitten on ammattilainen? Lavastida ansaitsi palkkaa työstään, maksoi veronsa Suomeen ja opiskeli Riihimäen Aikuislukiossa. Hän oli täysin valmis tulemaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Se ei riittänyt. Mikä sitten riittää?
Viimeaikoina maahanmuuttovirastosta on kaikunut useita julkisuuteenkin nousseita karkoitus- ja käännytyspäätöksiä. Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin zimbabwelaisen miehen käännytyksestä maahan, jossa häntä odottaa vankilatuomio tai kuolema hänen seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.
Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka Suomessa harjoitetaan liian löyhää maahanmuuttopolitiikkaa ja monen mielestä kuka vaan voi muuttaa Suomeen. Nämä karkoitus- ja käännytyspäätökset eivät kyllä puhu sen puolesta.
Suomen ilmapiiri on muuttunut rasistiseksi, välinpitämättömäksi ja suvaitsemattomaksi. Toisaalta samaan aikaan olemme huolissamme tulevaisuuden työvoiman riittävyydestä ja puhumme maahanmuuton tärkeydestä. Kuka haluaa enää kohta muuttaa vapaaehtoisesti rasistiseen Suomeen?
Toivon maahanmuuttovirastolta maalaisjärkeä ja avarakatseisuutta karkoituspäätöksiä tehtäessä. Samalla sisäministeriö sekä hallintovaliokunta voisivat tarkistaa maahanmuuton kriteereitä.
Samalla vetoan kaikkiin suomalaisiin tasa-arvon, oikeidenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta. Suvaitaan toinen toisiamme. Vain yhdessä voimme rakentaa hyvinvoivaa ja kasvavaa pohjoista Suomea.
09.02.2012 - 18:35
Sunnuntaina valittiin Suomelle uusi presidentti ja maanantaina käynnistyi uusi istuntokausi eduskunnassa. Työ ei alkanut vähimmässäkään määrin leppoisissa merkeissä.
Puolustusministeri Wallin toi eduskunnalle esityksen, jonka mukaan suomessa lakkautettaisiin kuusi varuskuntaa. Riihimäkeläisenä jännitin etukäteen miten käy Riihimäen viestirykmentin. Riihimäen varuskunnan erityisosaaminen puhui sen puolesta, ettei meidän varuskuntamme ollut ensimmäisten lakkautettavien joukossa. Ja näin myös on. Päinvastoin, riihimäelle siirretään Lahden Hennalan varuskunnasta joitakin toimintoja.
Itse jäin miettimään tuon Lahden Hennalan kohtaloa. Hennala on kuitenkin sijainniltaan keskeinen valtakunnallinen koulutuskeskus ja urheilukoulu. Valtakunnallisesti arvokkaan, sata vuotta vanhan kulttuurihistoriallisen varuskunnan lakkauttaminen tarkoittaisi 400 työpaikan katoamista alueelta, jossa valtion työpaikkoja on muutenkin keskivertoa vähemmän.
Sen sijaan Satahaminan varuskunnan lakkauttamista ei listoilta löydy, vaikka Helsingin kaupunginvaltuutettujen enemmistö on allekirjoittanut valtuustoaloitteen jossa esitetään Santahaminan muuttamista asuin- ja virkistysalueeksi. Myös muualla maailmassa suurten kaupunkien alueella olevista sotilasalueista on luovuttu.
Kokonaan en tyrmää puolustusvoimien rakenneuudistusta. Hallitusohjelmassa päädyttiin siihen, että on parempi leikata puolustusvoimilta kuin hyvinvointipalveluista. Suomi käyttää keskiverto Euroopan maata enemmän rahaa puolustukseen kun taas hyvinvointipalveluiden rahoituksessa olemme Euroopan häntäpäässä.
Säästöjä mietittäessä tulisi myös avoimesti harkita varusmiespalveluajan lyhentämistä neljään kuukauteen sekä siviilimiespalvelusajan lyhentämistä.
Puolustusvoimien rakenneuudistus aiheuttaa irtisanomisia. Arviolta 1200 ihmistä irtisanotaan.
Jokaisen irtisanomisen takana on ihminen, kokonaisia perheitä. Peräänkuulutankin nyt valtiolta sosiaalista vastuuta näiden ihmisten tulevaisuudesta. Ministeri Wallin on luvannut, että uusia työpaikkoja etsitään valtionhallinnon sisältä mutta on otettava huomioon myös uudelleen kouluttautumisen mahdollisuus ja pidettävä huoli irtisanottavien henkisestä hyvinvoinnista unohtamatta perheitä.
Myös kuntauudistusta käsittelevä työryhmä sai työnsä päätökseen ja julkisti esityksensä. Vasemmistoliitto sanoutui heti irti työryhmän esittämistä karttaharjoituksista. Kartat ovat avaus ja hyvä pohja keskustelulle, mutta päätökset tehdään vasta demokraattisen keskustelun jälkeen.
Nyt alkaa kuntien kuulemiset ja kuntien valtuutetut ovat suuressa roolissa. Riihimäen seudun kuulemistilaisuus on 8.3 Forssassa ja vasemmistoliittoa tilaisuudessa edustaa Rauli Hirviniemi.
Karttaharjoitus ei Riihimäen seudulle tuonut yllätyksiä.
Edelleen yhteen esitetään liitettäväksi Riihimäki, Hyvinkää, Hausjärvi ja Loppi. Näiden neljän kunnan yhteen liittämistä on pyöritelty jo pitkään ja selvityksiäkin on jo tehty. Itse en näe, että olisi enää tarpeen selvittää mitään. Ongelmat ovat ja pysyvät. Kunnista kolme, Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi ovat Kanta-Hämeen maakuntaa ja kuuluvat Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiriin. Kaikki edellä mainitut kunnat ovat myös Hämeen vaalipiiriä. Hyvinkää sen sijaan kuuluu Uudenmaan maakuntaan, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin ja Hyvinkääläiset äänestävät vaaleissa Uudenmaan listoilta. Jos nämä neljä kuntaa liitetään yhteen, on samalla päätettävä maakunta- ja vaalipiirirajoista. Itse tulen taistelemaan Riihimäen säilymisestä Hämäläisenä kuntana.
Mahtuipa viikkoon jotain positiivistakin. Puolueemme puheenjohtaja, Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen Päivi vaimo synnytti parin esikoistyttären. Tervetuloa maailmaan pikkutyttö Arhinmäki!
01.12.2011 - 13:36
Eduskunta käsittelee tänään 1.12.2011 adoptiolainsäädännön kokonaisuudistusta. Olen itse osallistunut tiiviisti lain valmisteluun lakivaliokunnassa. Laissa on monia hyviä uudistuksia, mutta myös epäkohtia. Tässä puheeni etukäteen luettavaksi:
Uutena kansanedustajana on ollut erittäin mielenkiintoista pureutua nyt käsittelyssä olevaan adoptiota koskevaan lainsäädännön uudistamiseen.
Uudistuksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Samalla kehitetään kotimaista adoptioprosessia ottamalla lakiin tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta ja sekä saatetaan myös kotimaiset adoptiot lupamenettelyn piiriin kansainvälisten adoptioiden tavoin.
Hallituksen esitykseen sisältyy monia hyviä uudistuksia. Niistä muutamia haluan nostaa tässä esiin.
Punaisena lankana tässä adoptiolain kokonaisuudistuksessa on ollut lapsen edun edistäminen adoptioasioissa ja tämä periaate on nyt myös kirjattu lakiin. Omassa mietinnössään lakivaliokunta korostaakin, että tämän tavoitteen tulee olla ensi sijalla myös käytännössä uusia lakeja tulkittaessa ja sovellettaessa.
Lapsen edun määrittely voi olla mutkikasta. Ihmisillä saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä olisi lapselle hyväksi. Lapsen etu on sidoksissa aina tiettyyn yksittäiseen tapaukseen ja tiettyyn lapseen. Kuitenkin lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on ratkaisu aina muotoiltava siten, että sen voidaan parhaiten katsoa toteuttavan lapsen etua kussakin tilanteessa. Sosiaalityötekijät ovatkin vaativan tehtävän äärellä määrittäessään lapsen etua.
Lakivaliokunta kävi perusteellisen keskustelun adoptionhakijan ikää sekä adoptionhakijan ja adoptoitavan ikäeroa koskevista vaatimuksista. Myös asiantuntija kuulemisissa kuultiin hyvin erilaisia näkemyksiä asiaa koskien.
Adoptiolakiin esitetään kirjattavaksi uudet säännökset adoptionhakijan vähimmäis- ja enimmäisikäerosta, kun kyse on alaikäisen lapsen adoptiosta.
Onko sitten aina lapsen edun mukaista määritellä laissa jyrkät ikävaatimukset?
Esimerkiksi jos iältään 42-vuotias ja 47-vuotias pariskunta adoptoisivat 3-vuotiaan lapsen ja haluaisivat myöhemmin tälle adoptiosisaruksen, tilanne olisi hankala. Todennäköisesti uuteen adoptioprosessiin ei ryhdyttäisi aivan heti, vaan pienen ajan kuluttua ensimmäisen lapsen saamisesta. Uusi pitkä adoptioprosessi saattaisi aiheuttaa sen, että toinen puolisoista ehtisi tulla 50-vuoden ikään, jonka jälkeen hän ei enää olisi adoptiokelpoinen. Itse ajattelen, että oma sisar, adoptoitu tai biologinen, on aina lapsen edun kannalta hyvä asia. Sisarussuhde on läpi elämän kestävä suhde, jonka kautta voi peilata omaa lapsuuttaan. Sisaruksilla on samat lähtökohdat ja samanlaisia kokemuksia lapsuuden perheestä.
Lakivaliokunta omassa mietinnössään kiinnitti erityistä huomiota adoptionhakijan ikää sekä adoptionhakijan ja adoptoitavan ikäeroa koskevien vaatimusten poikkeusperusteisiin.
Erittäin tärkeänä muutosehdotuksena pidän sitä, että myös kotimaisissa adoptioissa edellytettäisiin lupaa adoptiolautakunnalta samalla tavoin kuin nykyisin edellytetään kansainvälisissä adoptioissa.
Lupamenettelyn avulla voidaan arvioida jo varhaisessa vaiheessa hakijoiden soveltuvuus adoptiovanhemmiksi.
Kansainvälisissä adoptioissa edellytetään lähtökohtaisesti adoptioluvan lisäksi kansainvälisen adoptiopalvelun saamista sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymältä palvelunantajalta. Nyt esitetään, että myös sellaiset adoptiot, jotka toteutuvat ilman kansainvälistä adoptiopalvelua, eli niin kutsutut itsenäiset adoptiot, saatetaan lupamenettelyn piiriin.
Edellä mainitut muutosehdotukset merkitsevät tiukentuvaa suhtautumista itsenäisiin adoptioihin. Tämä on perusteltua, sillä tällainen itsenäinen adoptio on erittäin riskialtis. Suomalaisen palvelunantajan luvan puuttuminen johtaa siihen, että lapsikaupan riski lisääntyy.
Hallituksen esityksessä esitetään, etteivät muut kuin aviopuolisot voi adoptoida yhdessä. Yhteisadoptiota ei siten mahdollistettaisi rekisteröidyn parisuhteen osapuolille tai avopareille.
Itse yllätyin kuullessani, miten moni asiantuntija olisi katsonut, että rekisteröidyssä parisuhteessa ja avoliitossa elävät olisi pitänyt rinnastaa aviopuolisoihin adoptiolain kokonaisuudistuksessa.
Lapsen edun kannalta tärkeää on löytää lapselle rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, jotka molemmat täyttävät adoptionhakijalle asetetut kriteerit ja ovat alusta asti osallistuneet adoptioneuvontaan. Uskon, että adoptioneuvonnan kautta löytyy lapselle parhaat mahdolliset vanhemmat, olivatpa he sitten avioliitossa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa.
Nyt peräänkuulutan hallitukselta rohkeutta poistaa lainsäädännöstä turhanaikaisten ennakkoluulojen seurauksena syntynyt epätasa-arvo ja noudattaa perustuslakiin kirjattua kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan.
Lakivaliokunta toteaa mietinnössään, että avoliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden osalta ei hallituksen esitystä valmisteltaessa arvioitu. Kyseisen säännöksen mahdolliset muutostarpeet on tarvittaessa selvitettävä ja arvioitava erikseen. Toivon, että asiaan palataan mahdollisimman pian.
07.11.2011 - 21:20
Tänään kaupunginhallituksessa käsittelyssä oli valtuustoaloitteeni koskien kulttuurisetelin myöntämistä pienituloisille. Kh antoi vihreää valoa aloitteelleni, mutta lopullisen siunauksen antaa ensi maanantain valtuusto.
Kovan mielenkiinnon vuoksi aloitteeni on tässä:
Valtuutettu Aino-Kaisa Pekonen ym. jättivät seuraavan valtuustoaloitteen:
”Monet kaupungin tukemat kulttuuritapahtumat ja kaupungin taidelaitosten esitykset pyörivät usein vajaille yleisöille. Näytöksen järjestäminen maksaa kuitenkin saman verran siitä huolimatta, kuinka paljon yleisöä on paikalla.
Toisaalta on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin syrjässä lähes kaikesta kulttuuritarjonnasta. Syitä tähän on köyhyys, asenteet ja tiedon puute.
Kaikkein pienituloisimmat käyttävät kaupungin tarjoamia kulttuuripalveluja kaikkein vähiten. Tämä on harmi, sillä kulttuuri vähentää todistetusti syrjäytymisriskiä, lisää hyvinvointia ja ihmisen kokemaa yhteiskunnallista osallisuutta.
Esitän, että Riihimäen kaupunki ottaa käyttöön kulttuurisetelijärjestelmän, jossa kulttuuriseteleitä jaetaan työttömille ja pienituloisille. Näillä seteleillä pääsisi maksutta katsomaan esimerkiksi Riihimäen teatterin näytöksiä tai taidemuseon näyttelyitä ja muita julkisesti rahoitettuja kulttuuritapahtumia. Seteleillä ei pääsisi ensi-iltoihin tai loppuunmyytyihin näytöksiin.
Tällä tavoin seteli ei maksaisi käytännössä mitään, sillä näytökset pyörivät jokitapauksessa, eikä niiden kustannus muutu vaikka sali olisi täynnä. Samalla lisättäisiin pienituloisten hyvinvointia. Mielestäni kyseessäni on ns. win-win-tilanne, eli kaikki voittavat!
Seteleitä voitaisiin tarjota perusturvakeskuksessa tai työvoimatoimistossa samalla kun virkailijat käsittelevät asiakkaiden muitakin asioita. Lisätyötä ei näin juurikaan tulisi.
Seteleiden saajina olisivat ensisijaisesti pitkäaikaistyöttömät ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret.
Esitän, että Riihimäen kaupunki rupeaa myöntämään edellä kuvatun kaltaisia kulttuuriseteleitä pienituloisille kuntalaisille.”
Ehdotus/KJ:
Kaupunginhallitus päättää ehdottaa kaupunginvaltuustolle, että kulttuuriseteli otetaan saatujen lausuntojen mukaisesti käyttöön kokeiluna vuonna 2012 kohderyhmänä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat. Kokeilun tulosten perusteella päätetään käytännön jatkamisesta ja mahdollisesta laajentamisesta muihin kohderyhmiin.
06.11.2011 - 14:11
Viikko alkoi viime maanantaina Riihimäen kaupunginvaltuuston budjettiseminaarilla. Riihimäen tilanne ei näytä hyvältä, mutta emme ole mikään katstrofikuntakaan. Suurimmat haasteet liittyvät sosiaali- ja terveyspuolen hoitamiseen. Soten osuus Riihimäen budjetista on lähes 60% ja koko sote puoli on aika levällään tällähetkellä. Huomisessa kaupunginhallituksen kokouksessa listalla on luopuminen yhteispäivystyshankkeesta, joka piti toteuttaa yhdessä naapurikuntien Lopen ja Hausjärven kanssa. Nyt hanke kaatuu ja Riihimäki jatkaa sote-puolen kehittämistä yksin. Toinen ongelmakohta on raakamaan loppuminen. Tonttimaata ei Riihimäellä ole enään moneksi vuodeksi.
Tiistaina lakivaliokunta kuuli vielä asiantuntijoita liittyen adoptiolain uudistukseen. Valiokuntatyöskentely on osoittautunut hurjan paljon mielenkiintoisemmaksi kuin mitä osasin odottaa. Kuulemme maan parhaita asiantuntijoita käsittelyssä olevista asioista ja teemme kysymyksiä ja annamme niiden pohjalta lausuntoja ja mietintöjä. Adoptiolaissa on riittänyt mietittävää.
Iltapäivällä tapasin Hämeenlinnan Kaurialan lukion oppilaita yhdessä Timo Heinosen (kok.) ja Ismo Soukolan (ps.) kanssa. Nuoria on aina ilo tavata eduskunnassa, sillä he ovat niin aitoja ajatustensa ja mielipiteittensä kanssa.
Keskiviikkona olin Riihimäen kaupunginhallituksen kanssa vieraana Janakkalan kunnanhallituksen kutsusta Turengin asemalla. Vierailu oli erittäin hyvä ja onnistunut. Vaikka olemme Janakkalan kanssa naapureita, niin meillä on hävettävän vähän yhteistyötä. Ilmeisesti tähänkin on tulossa muutos. Onneksi.
Torstaina koin todellisen dejavu-ilmiön, kun työpäivän päätteeksi pyöräilin asemalta Arjalle. Istuimme pöydän ääressä suunnittelemassa Arjan, Saulin ja Mariannan kanssa ministeri Kyllösen tammikuista Hämeen vierailua. Saman pöydän ääressä istuttiin satunnaisesti koko viime vuosi suunnittelemassa mun vaalikampanjaa. Ilmeisen hyvin istuttu.
Perjantaina vietettiin Nenäpäivää. Osallistuin itse keräykseen 50 euron summalla ja haastoin mukaan myös kaikki Riihimäen luottamushenkilöt pienellä summalla. Illalla katsoin Nenäpäivän lähetystä YLEltä silmät kyynelistä märkinä. Miten 2010-luvun maailmassa voi vielä olla niin paljon hätää?
Lauantaina kävin esikoiseni kanssa katsomassa Riihimäen Nuorisoteatterin ensi-illassa "Lex-Ihmemaa Liisan seikkailut". Ei voi muuta kuin ihmetellä kuinka älyttömän taitavia nuoria meillä Riihimäellä kasvaa. Itse en koskaan ole harrastanut teatteria, mutta olen kyllä istunut monesti katsomossa. Muistan, kun 1994 vanhempani pakottivat minut ja vanhemman veljeni katsomaan "Kuun poika" - näytelmän ensi-iltaa. Näytelmässä taisi olla nuoremman veljeni Akun ensimmäinen isompi esiintyminen teatterin lavalla. Äiti oli sitä mieltä, että esitys on tultava katsomaan, sillä "Jos Akusta joskus tulee jotain, niin voitte ainakin sanoa nähneenne tämän." Uskon, että eilenkin katsomossa istui vanhempia, joiden nuorista vielä kuullaan.
28.06.2011 - 19:41
Arvoisa puhemies,
Osallistuin uutena kansanedustajana Säätytalolla käytyihin hallitusneuvotteluihin. Tehtävä ei ollut helppo, mutta kokemuksena upea ja erittäin opettavainen.
Olin neuvottelijana oikeuspolitiikan ja sisäisen turvallisuuden työryhmässä. Maahanmuutto ja harmaa talous jaettiin alatyöryhmiksi. Itse osallistuin maahanmuuton alatyöryhmään. Nostankin tässä nyt muutamia seikkoja hallitusohjelmasta liittyen maahanmuuttopolitiikkaan.
Maahanmuuttopolitiikka on politiikkaa, jolla säädellään ihmisten liikkumista valtioiden rajojen yli. Keskustelu maahanmuutosta on noussut viime aikoina ja etenkin ennen vaaleja pinnalle.
Maassa maan tavalla –periaatteeseen vetoaminen on yksi keskeisimmistä tavoista tukahduttaa keskustelua kulttuurisesti joustavista pelisäännöistä, jotka huomioisivat myös toisenlaisia tapoja olla ja elää.
Maahanmuuttaja on ihminen joka syystä tai toisesta siirtyy toiseen maahan elämään. Maahanmuuttaja voi muuttaa työn perässä, perheen mukana paremman tulevaisuuden toivossa tai olosuhteiden pakosta. Viime vuosina maahanmuutosta käyty keskustelu on pyörinyt lähes yksinomaan uhkakuvien ja turvallisuuskysymysten ympärillä. Tähän keskusteluun liittyvät terrorismin vastainen sota, järjestäytynyt rikollisuus sekä ihmis- ja huumekauppa, mutta eivät juurikaan ne ihmiset, jotka muuttavat. Maahanmuutosta on tullut uhka ja kirosana, ja maahanmuuttajiin on jo valmiiksi isketty rikollisten leima.
Työryhmässä maahanmuutosta puhuttiin hyvässä hengessä ja hallitusohjelmaan onkin kirjattu, että maahanmuuttajat ovat pysyvä ja tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa. Ja näin pitää ollakin. Me emme pärjää ilman maahanmuuttajia ja ulkomaista työvoimaa.
Arvoisa puhemies,
Hallitus pitää maahanmuuttajien kotoutumista ja syrjinnän torjuntaa keskeisenä toimintana tällä hallituskaudella. Tavoitteena on maahanmuuttopolitiikan linja, joka tukee suvaitsevaisen, turvallisen ja moniarvoisen Suomen rakentamista sekä lisää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.
Hallituksen tavoitteena on turvata hallitut työmarkkinat sekä yhtäläiset oikeudet työntekijöille kansainvälistyvillä ja avoimilla työmarkkinoilla. Hallitus pyrkii maahanmuuttajien työllisyysasteen nostamiseen, vaikuttavampaan kotouttamispolitiikkaan, turvapaikkahakemusten nopeampaan käsittelyyn ja tehokkaaseen syrjinnän torjumiseen.
Kotouttaminen tarkoittaa niitä toimia, joilla viranomaiset auttavat maahanmuuttajia kotoutumaan. Kotoutumisen tavoitteena on, että maahanmuuttaja saavuttaa sellaiset tiedot ja taidot, jotka ovat tarpeen suomalaisessa työelämässä ja yhteiskunnassa. Koulutus ja kielen oppiminen ovat tässä avainasemassa ja uusi hallitusohjelma tehostaa maahanmuuttajien pääsyä kotoutumiskoulutukseen ja kielenopetukseen koko maassa.
Arvoisa puhemies,
Neuvotteluissa vasemmistoliitto piti tärkeänä, että maahanmuuttopolitiikan osalta lisätään voimavaroja maahanmuuttajien kotouttamiseen, erityisesti työllisyyden parantamiseen, kielikoulutukseen ja hakemusten käsittelyaikojen lyhentämiseen. Samoin tärkeänä pidettiin ihmiskaupan uhriksi joutuneiden tunnistamista maahanmuuttopolitiikassa. Vasemmistoliitto halusi myös nostaa hallitusohjelmassa esille kunniaväkivallan tai pakkoavioliiton uhriksi joutumisen uhan tunnistamisen. Nämä tärkeät asiat on huomioitu uudessa hallitusohjelmassa.
Vasemmistoliitto olisi halunnut, että kotouttamissuunnitelmasta olisi tehty lakisääteinen oikeus kaikille maahanmuuttajille. Kotouttamissuunnitelmasta ei kuitenkaan määrärahojen puutteen vuoksi voida tehdä lakisääteistä oikeutta tällä hallituskaudella ja tähän asiaan tuleekin palata myöhemmin. Onnistunut kotoutuminen on perusta onnistuneelle maahanmuutolle.
|
Kirjoittaja
Aino-Kaisa Pekonen, kansanedustaja Hämeestä
- äiti
- kansanedustaja
- asumisohjaaja, lähihoitaja
- Vasemmiston varapuheenjohtaja
- kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen
|
