perjantai, 13. toukokuu 2016

Hallitus haluaa naiset kotiin

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma julkaistiin pitkän odotuksen jälkeen. Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Rehula oli jo aiemmin julistanut, että ohjelma tulee olemaan pettymys. Siinä hän ei ollut väärässä. Ohjelmasta puuttuvat miltei tyystin konkreettiset lainsäädännölliset toimet. Niiden sijaan selvitetään jo moneen kertaan selvitettyjä asioita ja esitetään hurskaita toiveita.

Yksi tärkeimmistä tasa-arvokysymyksistä on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Tällä hetkellä kotihoidon tuen saajista yli 90 prosenttia on naisia. Pitkät kotihoidontukijaksot vaikeuttavat naisten paluuta työelämään ja vaikuttavat palkkaan ja sen myötä tulevaan eläkkeeseen.

Kaksi vuotta tai lyhyemmän ajan perhevapaalla olleet äidit ansaitsevat heti työmarkkinoille paluun jälkeen kymmenisen prosenttia vähemmän kuin lapsettomat naiset. Kun töistä ollaan poissa kolme vuotta tai pitempään, palkka on lähes 19 prosenttia pienempi. 

Hallitus tekee kuitenkin kaikkensa pitääkseen naiset kotona. Noin vuodessa se on romuttanut subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja suurentanut päivähoidon ryhmäkokoja. Seuraavaksi nostetaan päivähoitomaksuja. Keskeinen keino parantaa naisten työllisyyttä on jakaa perhevapaat tasaisemmin vanhempien välillä. Tätä tavoitetta ei löydy hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta.

Siksi onkin äärimmäisen ironista, että kokoomus, joka opetusministerinsä johdolla on näistä leikkauksista ja maksujen korotuksista vastuussa, on nyt aloittanut massiivisen mainoskampanjan työ ja perheen yhteensovittamisen kysymyksistä. Osoittaa aikamoista pokkaa ensin heikentää päivähoidon laatua ja nostaa sen hintaa, ja sitten hurskastella sillä, että naiset pitäisi saada nykyistä varhemmin töihin.

Myös omaishoitajista noin 70 prosenttia on naisia. Tämä on tulevaisuudessa suuri tasa-arvokysymys, koska ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Suurin taloudellinen seuraus pitkistä koti- ja omaishoidontukijaksoista on eläkekarttuman pieneneminen. Tällä hetkellä naiset työeläke jää noin 66 prosenttiin miesten työeläkkeestä. Ero on todella suuri.

Perussuomalaiset ja keskusta puhuvat mielellään perheiden valinnanvapaudesta. Naisten täytyy saada valita jäävätkö he kotiin hoitamaan lapsiaan vai vievätkö nämä päivähoitoon. Vanhusten täytyy voida olla kotona mahdollisimman pitkään, vaikka eivät enää siellä pärjäisikään. Naiset hoitavat heidätkin. Hallituksen politiikka vie tasa-arvoasioissa yhteiskuntaamme valtavin harppauksin taaksepäin.

Ainakin yhdessä asiassa naiset tuntuvat valintansa tehneen. Syntyvyys Suomessa on alhaisimmalla tasolla sitten 1860-luvun nälkävuosien.

Kolumni on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.5.2016 

tiistai, 3. toukokuu 2016

Työntekijä on palkkansa ansainnut

Huomenna vietetään vappua, suomalaisen työn juhlaa. Samaan aikaan työ muuttuu ja monimuotoistuu koko ajan. Työntekijältä vaaditaan usein jatkuvaa itsensä kouluttamista ja kehittämistä. Harvat voivat enää pitää työpaikkansa varmana, mikä aiheuttaa huolta omasta tulevaisuudesta. Työpaikat monikulttuuristuvat.

Työ ei jakaudu tasaisesti. Osa meistä taistelee toimeentulostaan, koska työtä ei ole. Osa taas tekee montaa työtä yhtä aikaa, koska yhdellä palkalla ei tule kunnolla toimeen. Vastentahtoiset osa-aika- ja pätkätyöt yleistyvät. YT-neuvotteluista ja ulkoistamisista on tullut surullista arkipäivää. Liika työnteko, työn puute tai työn löytäminen ovat ongelmia, joihin yhä useampi etsii ratkaisua. 

Työ ei jakaudu tasaisesti myöskään sukupuolten välillä. Synnytysikäisiä naisia palkataan samanikäisiä miehiä enemmän määräaikaisiin työsuhteisiin. Naiset myös käyttävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Erityisesti kotihoidon tuella pidetyn hoitovapaajakson on nähty aiheuttavan eriarvoisuutta naisten välille ja liian pitkiä, palkkaan ja eläkkeeseen vaikuttavia katkoja naisten työuriin.

Hallitus on vaatinut työntekijöiltä joustoja. Hallituksen lanseeraamassa kilpailukykysopimuksessa työntekijöiltä leikataan lomarahoja, pidennetään työaikaa ja heille siirretään aiemmin työnantajille kuuluneita maksuja. Työnantajat saavat tämän kaiken joutumatta luopumaan mistään. Jos puhutaan talkoista, olisi tärkeää että kaikki velvoitettaisiin mukaan.

Hallitus vetoaa siihen, että talouden rattaat pitäisi saada pyörimään ja ihmiset perustamaan uusia yrityksiä. Yhtään varmaa uutta työpaikkaa ei kuitenkaan voida luvata sillä, että työnantajat saavat uusia kädenojennuksia. Yhtään uutta innovaatiota ei synny työntekijän asemaa heikentämällä tai palkkoja leikkaamalla.

Ammattiyhdistysliikettä on syytetty julkisessa keskustelussa vanhanaikaiseksi ja kankeaksi instituutioksi, joka ei ole valmis joustamaan työmarkkinoiden tai globaalin markkinatalouden edessä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että ammattiyhdistysliikkeen aika on ohi, ja ihmisten on voitava itse neuvotella palkkansa ja työehtonsa työpaikan saadessaan.

Ilman työväen- ja ammattiyhdistysliikettä meillä ei olisi nykyisenkaltaisia työaikoja, palkkoja, lomia eikä irtisanomissuojaa. Nämä edut on saavutettu erityisesti siksi, että liitoilla on ollut tarpeeksi jäseniä joukkovoiman käyttämiseen. Yksittäisten ihmisten neuvottelemien työehtojen perusteella toimiva työelämä olisi varmasti huomattavasti kirjavampaa ja eriarvoisempaa.

Kaikkien instituutioiden käytännöt kaipaavat päivittämistä, ja muuttuva työelämä asettaa haasteensa myös ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. Edelleen ammattiliitot ovat kuitenkin olemassa ajaakseen jäsentensä, eli työntekijöiden etua. Näin työn juhlapäivänä sekin on hyvä muistaa. Työntekijä on palkkansa ansainnut.

Kolumni on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 30.4.2016

tiistai, 29. maaliskuu 2016

Koulutusleikkaukset vaarantavat Suomen tulevaisuuden

Koulutuksesta ja tutkimuksesta tehtävistä leikkauksista on puhuttu siitä asti, kun hallitus viime vuoden toukokuussa julkisti ohjelmansa. Ennen vaaleja nykyinen pääministeri Sipilä ja valtionvarainministeri Stubb poseerasivat sosiaalisessa mediassa ja antoivat koulutuslupauksen, jonka mukaan koulutuksesta tai opintotuesta ei tulla leikkaamaan. Hallitusneuvotteluissa nuo lupaukset unohdettiin saman tien.

Hallitusohjelman toiveet Suomesta koulutuksen ja osaamisen kärkimaana ovat pelkkää sanahelinää, kun samanaikaisesti koulutuksesta leikataan yli miljardi euroa vuositasolla.  

Yksi lyhytnäköisimmistä toimista on varhaiskasvatuksesta leikkaaminen. Subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta rajattiin niin, että lapset joutuvat jatkossa keskenään eriarvoiseen asemaan vanhempiensa työmarkkina-aseman perusteella. Koska kaikki kunnat eivät tätä heikennystä halunneet ottaa käyttöön, lapsia kohdellaan nyt eri tavoin myös asuinpaikkansa perusteella. Hallitus on lisäksi suurentanut varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja ja on aikeissa nostaa päivähoitomaksuja.

Korkeakoulutuksen leikkauksissa suurimpana kärsijänä on ollut Helsingin yliopisto, josta joudutaan irtisanomaan lähes tuhat henkilöä. Niiden henkilökohtaisten tragedioiden lisäksi, joita työpaikan menetys aiheuttaa, leikkaukset vaikeuttavat myös opiskelijoiden arkea. Hallintohenkilökunnan vähentyessä myös opintojen ohjaus vähenee. Opetuksen laatu kärsii. Puhumattakaan siitä viestistä, jonka hallitus antaa nuorille tutkijoille ja heidän tulevaisuudenuskolleen.

Seuraavaksi hallitus on käymässä ammatillisen koulutuksen kimppuun. Leikkaukset tulevat todennäköisesti suurentamaan ryhmäkokoja ja heikentämään lähiopetusta. Nämä vähentävät heikommin pärjäävien nuorten mahdollisuuksia läpäistä koulutus. Lisäksi aloituspaikkoja joudutaan karsimaan, jolloin heikommin peruskoulussa pärjänneet eivät edes pääse sisään. Meillä on kohta käsissämme uusi joukko koulutuspolulta tipahtaneita nuoria. Samaan aikaan hallitus on leikannut nuorisotakuun lähes olemattomiin.

Opintotuen leikkaukset käyvät kaikkein pienituloisimman väestöryhmämme kukkarolle ennennäkemättömällä tavalla. Hallitus on leikkaamassa opintorahasta neljänneksen. Jotkut sanovat, että opiskelu on investointi tulevaisuuteen, ja se kuuluukin rahoittaa lainalla. Eihän ennenkään opiskeluun saanut ilmaista rahaa. Mutta ajat ovat muuttuneet. Korkeakoulutuskaan ei ole enää tae varmasta työpaikasta. Kotitalouksien velkaantumisaste kasvaa. Miksi olemme niin huolissamme valtion velasta, jos nuortemme tulee ottaa lainaa elämiseensä?

Maksuton koulutus on perinteisesti ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan kulmakivistä. Nyt hallitus on murtamassa maksuttomuutta suunnittelemalla lukukausimaksuja yhä uusille opiskelijaryhmille. Lukukausimaksuja ulkomaalaisille opiskelijoille ollaan laajentamassa korkeakouluopiskelijoista toisen asteen opiskelijoihin. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta periä lukukausimaksuja vieraskielisestä toisen asteen opiskelusta. Onko hallituksen tarkoituksena lopulta tehdä opiskelusta vain rikkaiden etuoikeus?

Näiden massiivisten leikkausten keskellä on ollut kummallista, että opetusministerimme Sanni Grahn-Laasonen ei puolusta hallinnonalaansa voimakkaammin, ainakaan julkisuudessa. Hän toistelee mantraansa kaikille kivuliaista säästöistä eikä asetu lainkaan vastustamaan niitä.

Sipilän hallitus on kuitenkin joutunut jo alkutaipaleellaan perumaan joitakin huonoja päätöksiään. Koulutusleikkauksiin perumisia ei näköjään tarvitse edes harkita, koska oma ministerikään ei ryhdy suomalaista koulutusta puolustamaan.

Viime viikolla uutisoitiin, että Suomen talous kääntyi viime vuonna kasvuun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2011. Pahoin pelkään, että hallituksen tuhoisat koulutusleikkaukset eivät tätä orastavaa kasvua ainakaan vauhdita. 

Kirjoitus on julkaistu Hämeen Sanomissa 26.3.2016

perjantai, 11. maaliskuu 2016

Vanhusten kotihoito on riittämätöntä

Lukuisissa uutisissa ja yleisönosastokirjoituksissa on viime viikkoina tuotu esiin vanhusten kotihoidon riittämätön taso. Miltei päivittäin saamme lukea ja kuulla kauhutarinoita paitsi kaatuneista ja kotoaan kadonneista, myös kotiinsa ilman ruokaa, juomaa ja lääkkeitään unohdetuista vanhuksista. Tulevaisuudessa tilanne vain pahenee muistisairauksien lisääntyessä.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin teettämän, viime vuonna julkaistun selvityksen mukaan vanhusten kotihoito on yhä pahenevassa kriisissä. Hoidon laadusta oli huolissaan tyrmistyttävät 95 prosenttia kyselyyn vastanneista henkilöstön edustajista. Työn rasittavuus oli vastaajien mukaan lisääntynyt ja jopa kaksi kolmasosaa harkitsi alan vaihtoa.

Vuonna 2013 voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa painotetaan vanhusten palveluiden järjestämistä niin, että vanhus voi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Lakia säädettäessä kotihoidon resursseja oli tarkoitus lisätä. Tämä tarkoitus ei kuitenkaan toteutunut. Kotihoitopainotteisuuteen siirryttäessä säästyneitä rahoja olisi tullut käyttää kotihoidon kehittämiseen.

Vaikka laki edellyttää, että kotihoidon palvelut ovat vanhukselle riittävät, käytännössä asiassa on tulkinnanvaraa ja hoidon laadun valvonta on riittämätöntä. Palveluiden määrä ja laatu vaihtelevat alueittain. Henkilökunnan nopea vaihtuvuus vaikuttaa asiakkaan kokemuksiin hoidosta ja yhteydenpitoon omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä.

Suurin ongelma julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella näyttää olevan se, ettei huonokuntoisille vanhuksille saada laitoshoitopaikkoja tarpeeksi nopeasti. Vanhusten kunnon kartoittamisprosessit ovat kankeita ja hitaita. Kotonaan asuu vanhuksia, joiden kohdalla puhutaan jopa heitteillejätöstä. Tähän tulisi reagoida nopeasti.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on aloittanut valtakunnallisen selvityksen vanhusten kotihoidon puutteista. Heti kun selvityksen tulokset saadaan, on siinä esiin tuodut epäkohdat hoidettava kuntoon. Kysymys on vanhustemme perus- ja ihmisoikeuksista. Niitä ei voida polkea rahapulan varjolla. 

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 11.3.2016

maanantai, 15. helmikuu 2016

Päiväkodissa ei ole puolikkaita lapsia

Helsingin Sanomien helmikuun Kuukausiliite kertoo, ettei ole yhdentekevää, minkä nimiseen päiväkotiryhmään on aikoinaan kuulunut. Minulla on takanani pitkä ura päiväkodissa. Ehdin lapsena käydä läpi lähes kaikki Hirsimäen päiväkodin ryhmät. Aloitin Palleroista, päiväkodin pienimmistä ja etenin Rinkeleiden ja Piparien kautta esikouluun, Sämpylöihin.

Varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta on puhuttu nyt paljon. Syksyllä eduskunta päätti pitkän käsittelyn jälkeen antaa kunnille mahdollisuuden varhaiskasvatusoikeuden rajaamiseen, vastoin asiantuntijoiden neuvoja. Myös ryhmäkokoja kasvatettiin. Seuraavaksi hallituksen on tarkoitus nostaa päivähoitomaksuja.

Eduskuntaryhmämme on vastustanut näitä lapsiperheiden arkea heikentäviä päätöksiä. Erityisesti varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen asettaa lapset keskenään eriarvoiseen asemaan vanhempien työmarkkina-aseman perusteella. Kun joissain kunnissa rajaus otetaan käyttöön ja toisissa ei, myös alueellinen eriarvoisuus kasvaa.

Ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja lasten tarvitsemaa yksilöllistä hoivaa. Suuret ryhmät uuvuttavat henkilökunnan. Päivähoitomaksujen nostaminen tekee loven lapsiperheiden kukkaroon, johon kohdistuu nyt muitakin korotuksia, kuten terveydenhuollon asiakasmaksujen nostaminen.

Päätin itse ottaa selvää päivähoidon arjesta ja tämän viikon maanantaina sain mahdollisuuden sukeltaa Riihimäellä sijaitsevan Jukolan päiväkodin Melukylän ryhmään.

Päiväkodissa kaikki toiminta on tarkkaan suunniteltu niin, että se tukee lapsen varhaista kasvua ja kehitystä. Aamupuurolla puhuttiin viikonlopun tapahtumista. Puuron jälkeen iso ryhmä jaettiin vähän pienempiin ryhmiin, osa lähti ulkoilemaan ja osa jäi sisälle kasvojumppaan ja leikkimään. Minä olin eläinleikissä norsu.

Lounaalla viisivuotissyntymäpäiväänsä viettänyt kruunattiin juhlavasti ja lauloimme sankarin toiveen mukaisesti onnittelulaulun sekä suomeksi että englanniksi. Ruuaksi tarjoiltiin perunoita, kastiketta ja salaattia ja jälkiruuaksi sankari tarjosi kaikille karkin. Lounaan jälkeen lapset painelivat omiin sänkyihinsä peittojen alle ja yksi aikuisista luki sadun. Melkein kaikille uni maittoi.

Myös minun päiväni oli opettavainen. Riihimäellä on iloittu siitä, ettei päiväkotien ryhmäkokoja kasvateta. Ilo loppui lyhyeen kun minulle selvisi, että kaikki Jukolan, ja myös muiden kaupungin päiväkotien ryhmät jo nyt pullistelevat ja ryhmäkoot paukkuvat.

Kasvaneita ryhmäkokoja voidaan selittää hienosti paperilla, kun osa-aikaiset lapset lasketaan puolikkaina. Mutta kun lapset ovat mukana päiväkodin arjessa, he ovat ihan oikeita ja kovin tärkeitä, kokonaisia lapsia. Tämä on tainnut ministereiltä jäädä huomaamatta.