tiistai, 24. kesäkuu 2014

Stubbin hallitus ei korjaa epäkohtia


Arvoisa puhemies,

 

Hallitusohjelmaa on muokattu neljän vuoden aikana useaan otteeseen. Monta ministeriä on tullut sisään ja ulos ja vaihtanut salkkua lennossa. Ei kovin pitkäjänteistä politiikan tekoa, vaikka päätökset ulottuvatkin pitkälle tulevaisuuteen. Sama trendi jatkuu ja tämä viimeisin Kokoomuksen ministerikierrätys on vertaansa vailla.

 

Kun Vasemmistoliitto keväällä lähti hallituksesta, Paavo Arhinmäen ja Merja Kyllösen tilalle ei valittu uusia ministereitä muista hallituspuolueista. Heidän hoitamansa kulttuuri- ja liikenneasiat jaettiin entisille ministereille, koska hallituksen lyhyeksi loppukaudeksi ei kannattanut enää valita uusia ihmisiä.

 

Nyt kuitenkin Stubb nosti hallitukseen kolme uutta ministeriä, ensikertalaisia kaikki, ja sen lisäksi vielä kierrätti salkkuja ministeriltä toiselle. Uudet ministerit ehtivät istua palleillaan vain 10 kuukautta, ja täytyy toivottaa onnea ja menestystä ministereille asioihin perehtymiseen.

 

Arvoisa puhemies,

 

Ministeri Stubbin hallitus ei korjaa kehysriihen pahimpia epäkohtia, joiden takia Vasemmisto joutui lähtemään hallituksesta huhtikuussa.

 

Työttömien, eläkeläisten ja opiskelijoiden perusturvaan kohdistuva indeksileikkaus pysyy voimassa. Myös lääkkeiden Kela-korvauksia leikataan. Peruskoulun luokkakokojen pienentämiseen ja kouluviihtyisyyden lisäämiseen tarkoitetusta erillismäärärahasta leikataan reilusti.

 

Myös kovaa kohua herättänyt lapsilisäleikkaus pidetään siis voimassa, mutta sitäkompensoidaan lapsiperheille tulevalla verovähennyksellä. Malli on tarkoitus saada valmiiksi budjettiriiheen mennessä, ja silloin vasta nähdään, millainen ja mitenoikeudenmukainen se on. Kustannusvaikutuksen sanotaan olevan vuositasolla 70 miljoonaa euroa.

 

Lapsilisäleikkaus tarkoittaa 8 euron leikkausta per lapsi ja sillä arveltiin saatavan noin 110 miljoonan euron säästöt. Heti kehysriihessä tehdyn ratkaisun jälkeen usealla suulla hallituksen pöydän ympärillä vaadittiin lapsilisäleikkauksen peruuttamista. Heti valintansa jälkeen pääministeri Stubb lupasi, että lapsilisien leikkaaminen palaa pöydälle. Näin todella toimittiin ja minihallitusneuvotteluissa lapsilisä palasi pöydälle. Lopputulos vain on paljon monimutkaisempi ja nähtäväksi jää, kuinka oikeudenmukaiseksi se osoittautuu. Tässä vaiheessa sitä on vaikea arvioida, koska malli ei ole valmis.

 

Arvoisa puhemies,

 

Minihallitusneuvotteluissa päätettiin luopua vasemmiston ja vihreiden pitkään ajamasta ja alkuperäiseen hallitusohjelmaan kirjatusta windfall-verosta. Tämä oli huono päätös.

Vanhoja ydinvoimaloita ja vesivoimaloita omistaville yhtiöille annettava lahja ei millään lailla kannusta työllistämään, vaan se valuu omistajien voittoihin. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan tämä aukko verotuloissa korvataan mahdollisesti ympäristö- ja kulutusverolla. Tavalliset kuluttajat toisin sanoen maksavat suurten teollisuusyritysten omistajille tehtävän verohelpotuksen.

 

Arvoisa puhemies,

 

Minihallitusneuvotteluiden jälkeen erityisesti Vihreät ovat jo ehtineet ilakoida sillä, että Suomi siirtyy raiteille. Oikeammin voisi todeta, että pääkaupunkiseutu siirtyy raiteille, sillä hallitusohjelman merkittävimmät liikennepanostukset koskevat juuri pääkaupunkiseutua. Nämä päätökset ovat kuitenkin ehdottomasti kannatettavia.

 

Varsinaisesti raiteille siirryttiin jo Merja Kyllösen tultua liikenneministeriksi, koska Kyllösen ansiosta ensimmäistä kertaa Suomessa panostetaan enemmän raideliikenteeseen kuin kumipyöräliikenteeseen. Huomionarvoista on se, että kaikista näistä hankkeista on jo ollut aiemminkin kirjaukset, rahaa vaan ei ole ollut. Vaan eipä ole nytkään. 

 

Raiteiden ja teiden kunto heikkenee joka tapauksessa entisestään, sillä raide- ja tierahoista leikataanedelleen 100 miljoonaa euroa joka vuosi nykyisestä jo nyt liian matalasta tasosta.

 

VR-yhtymä myös maksaa valtiovarainministeriön kehotuksesta valtiolle osinkoina 30,4 miljoonaa euroaAlun perin tarkoitus oli, ettei osinkoa jaeta, sillä yhtiöllä on laaja investointiohjelma, jonka rahoitus olisi turvattava. Tästä kehityksestä onkin syytä olla huolissaan. Kun raiderahoja leikataan jo kehyksestä ja vielä lisäksi otetaan osinkoja, kun raiteiden kunto pitäisi kuitenkin jollain konstilla turvata koko maan laajuisesti.

 

Arvoisa puhemies,

 

Kannatan edustaja Arhinmäen epäluottamusesitystä.

 

lauantai, 7. kesäkuu 2014

Päättäjien arvot ratkaisevat kaupungin omaisuuden myynnin

Kulttuurihistoriallisesti merkittävän Allinnan kohtalo on Riihimäen kaupunginvaltuuston käsissä. Maanantaina 9.6. valtuusto päättää mitä arvokkaalle ja kiistanalaiselle Allinnalle lopulta tapahtuu. Rakennuksen myynnistä on puhuttu pitkään, mutta tähän mennessä kaupunginvaltuusto ei ole nähnyt tarpeelliseksi asettaa rakennusta myyntiin. Kaupunginhallitus kuitenkin teki viime maanantaina 2.6. paljon keskustelua herättäneen päätöksen, kun se pitkän keskustelun ja äänestyksen jälkeen päätti esittää kaupunginvaltuustolle, että Allinna laitetaan myyntilistalle. Voi vain toivoa, että valtuusto pysyy viisaudessaan ja pitää Allinnan Riihimäen kaupungin hallussa jatkossakin.


Joukko ihmisiä on perustamassa Pro Allinna –nimistä kansalaisyhdistystä. Tämä työryhmä on esittänyt, että Allinna ympäristöineen ja kesäteatterin alueineen tulisi säilyttää kaupunkilaisille avoimena kulttuurikeskuksena. Työryhmä on pohtinut Allinnan asianmukaista kunnostamista, sen käyttöä kulttuuritilana ja tarkastellut hallintaan liittyviä vaihtoehtoja.  Yksi vaihtoehdoista olisi esimerkiksi se, että kaupunki sitoutuisi säilyttämään Allinnan käyttötarkoituksen ja vuokraisi Allinnan yhdistykselle nimellisellä hinnalla. Yhdistys vastaisi kaikista käyttökuluista ja tekisi lisäksi 5-10 vuoden korjaussuunnitelman, ja hankkisi korjauksille rahoituksen varainhankinnalla, avustuksilla ja talkootyöllä.


Omasta mielestäni Allinnan tulisi ehdottomasti säilyä kaupungin omistuksessa. Työryhmän kanssa pitäisi luoda selkeät pelisäännöt ja sopia millaisilla ehdoilla kaupunki antaa rakennuksen yhdistyksen käyttöön, ja millaisia tuloksia odotetaan, jotta myöhemmin voidaan tehdä päätöksiä siitä miten edetään.


On aina helppoa vedota huonoon taloustilanteeseen, mutta ei siihen vedoten kannata koko omaisuutta realisoida. On myös syytä muistaa, että huono taloustilanne ei ole pysyvä tila. Riihimäki ei ole kriisikunta vaan meillä on kasvukuntana lähellä pääkaupunkiseutua hyvät näkymät talouden elpymisen suhteen. Kulttuuri on ollut meille vahvaa osaamista ja tärkeää pääomaa, josta en itse halua olla ensimmäisenä luopumassa. Jos nyt luovumme Allinnasta, emme koskaan saa tilalle mitään vastaavaa. Siitä saatava summa on ensinnäkin suhteessa pieni rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon, eikä sillä toiseksi Riihimäen kaupungin taloutta pelasteta.


Kulttuuri ja lapsiperheiden tukeminen ovat molemmat sellaisia arvoja, joita meidän pitää erityisesti puolustaa, ja se puolestaan on mitä parhainta ennalta ehkäisevää työtä. Viime aikoina on parjattu vanhaa perinnettä: lasten kesäleirejä eli kansanomaisesti kesäsiirtolaa, mutta turhaan. Kesäleiritoiminta pitää ehdottomasti säilyttää kuntalaisten palveluna. Lasten kesäloma koulusta on 10 viikon pituinen ja monellakaan vanhemmalla ei ole mahdollisuutta olla kotona vastaavasti taikka saada lapselle kesähoitoa sukulaisten voimin. Kaikki lapset eivät myöskään kuulu urheiluseuraan tai seurakuntaan, eivätkä pääse leireille sitäkään kautta. Kesäleiri on kesähoitoapua parhaimmillaan: järven rannalla, turvallisessa ympäristössä, turvallisten aikuisten kanssa. Se tarjoaa ainutlaatuisia järvikokemuksia lapsille, joilla ei ole muuten mahdollisuutta päästä elävän veden äärelle. Eikä monellakaan ole, sillä Riihimäen kaupunki on kuiva kuin Sahara.


Riihimäen kaupungin Saloisten kesäleiripaikan rakennukset ja ranta ovat huonokuntoisia. Riihisalo, joka alun perin hankittiin kaupungin virkistyskäyttöön, mutta joka on ajan mittaan muotoutunut karavaanareiden paikaksi, on Riihimäen kaupungin myyntilistalla. Itse laittaisin Saloisten kesäleiripaikan myyntiin ja vetäisin Riihisalon pois myyntilistalta. Saloisista saaduilla tuotoilla voitaisiin Riihisalosta remontoida ja kehittää uusi, entistä parempi paikka lasten kesäleiritoiminnalle. Toiminnan voisi suunnitella niin, että kaupunkilaiset voisivat hyödyntää aluetta myös talviaikaan.


On totta, että seiniin ei voi rakastua ja turhasta on luovuttava. Pidetään kuitenkin mielessä, että kiinteistöillä ja toiminnalla on oltava myös muu kuin rahallinen arvo.

torstai, 8. toukokuu 2014

Ylisuuri palkka - ylisuuri eläke!

Nokian entisen toimitusjohtajan Elopin jättisuuret eläkkeet ovat herättäneet keskustelua. Ihmiset kokevat, että ei ole oikeudenmukaista, että Elop saa muhkean summan kuukausittain Suomesta. Eläkkeen suuruus ei istu kansalaisten oikeustajuun, vaikka Elopin eläke onkin määräytynyt lakien mukaan.

Nokian entinen toimitusjohtaja Stephen Elop ansaitsi muutamassa vuodessa neljä kertaa enemmän työeläkettä kuin suomalainen keskimäärin 40 vuodessa. Elopin arvioitu työeläke on 5 900 euroa kuukaudessa, kun suomalaisen keskimääräinen kokonaiseläke on 1 549 euroa kuukaudessa.

Kun on suuri palkka, on myös suuri eläke. Eläkekaton sijaan olisi syytä kiinnittää huomiota juuri tähän. Aiemminkin on käyty keskustelua johtajien jättisuurista palkoista ja bonuksista. Tässä on jälleen yksi elävä esimerkki siitä.

Järkevin keino tasoittaa tuloeroja on kohdistaa poikkeuksellisen suuriin tuloihin ja eläkkeisiin nykyistä kovempi verotus. Johtajien palkat on lisäksi saatava kuriin. Jos niistä päätettäisiin yhtiökokouksessa, jossa osakkeenomistajat olisivat päätöksenteossa mukana, palkkoja ei varmasti säädettäisi niin korkeiksi. Tällä hetkellä palkat sovitaan yhtiöiden hallituksissa, jossa hyvävelikerho valvoo omiensa etuja.

Mediassa on käyty keskustelua siitä, olisiko eläkekatto hyvä ratkaisu tällaisiin ongelmiin. Joissain Euroopan maissahan eläkekatto on käytössä leikkaamassa suurimpia työeläkkeitä. Muissa pohjoismaissa ei kuitenkaan ole todellista eläkekattoa. Niissä sitovilla työehtosopimuksilla on sovittu täydentävästä sopimuseläkkeestä, jolla eläkekatto rikotaan.  Ruotsissa tämän eläkekaton puhkaisevan sopimuseläkejärjestelmän piirissä on yli 90 prosenttia palkansaajista, muissa pohjoismaissa hieman vähemmän.

Eläkekatto tarkoittaa vain lakisääteisten eläkkeiden kattoa. Lisäeläkkeet, joista sovitaan yrityksen ja johtajan kanssa ovat yksityisiin eläkevakuutuksiin perustuvia sopimuseläkkeitä, jotka hoidetaan vakuutusyhtiöiden kautta. Niitä eläkekatto ei koskisi, joten lisäeläkkeet ja muut vastaavanlaiset järjestelyt todennäköisesti lisääntyisivät eläkekaton myötä.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on luotu työmarkkinajärjestöjen toimesta. Työeläkejärjestelmä luotiin nimenomaan sopimuspohjalta, vaikkakin lakisääteisenä, valtiollisesta kansaneläkelaitoksesta erillisenä yksityisten vakuutusyhtiöiden hoitama järjestelmänä, jotta poliitikot eivät pääse jakamaan palkansaajilta kerättyjä rahoja muille. Työmarkkinajärjestöt ovat muuttaneet järjestelmää ja vastanneet siitä, että eläkeikä, etuudet ja maksut ovat kestävällä pohjalla. Lainsäätäjä on ainoastaan antanut tälle työmarkkinajärjestöjen järjestelmälle ja sen muutoksille lakisääteisen muodon.



keskiviikko, 26. maaliskuu 2014

Kehysriihi vei oppositioon

Eilen julkaistiin hallituksen päätökset koskien kehysriihtä. Suomen taloutta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kävi pitkän, perusteellisen ja avoimen keskustelun esitetyistä kehyksistä. Tunteet olivat pinnassa pitkän päivän iltana eikä kyyneleiltäkään vältytty. Arhinmäki kertoi kehysneuvotteluiden tuloksesta eduskuntaryhmälle illan pimetessä ja samalla taivas muuttui ikkunan takana purppuranpunaiseksi.

Esityksessä oli jotain hyvää. Arvonlisäveroa ei koroteta eikä opintotukiin kosketa. Ympäristölle haitallisia tukia karsitaan ja veronkorotuksia kohdistetaan ympäristöveroihin.

Verotuksen painopistettä muutetaan niin, että suurituloisten veroja kiristetään ja pienituloisten veroja kevennetään. Pidän myös hyvänä päätöksenä siirtää toimeentulotuen perusosan maksatuksen kunnilta Kelaan. Tämä vähentää ihmisten juoksuttamista luukulta toiselle ja tekee toimeentulotuen hakemisesta entistä selkeämpää.

Kehysriihessä päätettiin myös lapsilisien tason leikkaamisesta. Riihessä oli lapsilisien osalta monia erilaisia malleja ja laskelmia, joista lopulta päädyttiin tähän kaikilta tasapuolisesti leikkaavaan malliin. Tämä ei ole oikeudenmukainen päätös. Itse olisin pitänyt oikeudenmukaisempana lapsilisien verotusta, jolloin lapsilisiin olisi voitu tehdä tasokorotus ja verotuksen keinoin tasata lapsilisää niin, että pienituloisille summa olisi ollut suurempi. Monissa lapsiperheissä lapsilisä käytetään kurahousuihin ja leipään kun taas toisissa perheissä lapsilisä annetaan suoraan lasten käyttöön tai laitetaan säästöön.

Sähköveroa päätettiin nostaa, polttoaineveroa kiristetään, työmatkakustannusten omavastuuosuus nousee, lääkekattoa ei lasketa mutta sen sijaan lääkeostoihin tulee 50 euron omavastuu.

Asuntolainan korkovähennysoikeuden pienennystä jatketaan edelleen ja valtion osuutta ansiosidonnaisesta päivärahasta leikataan.

Nämä ovat päätöksiä, jotka koskevat monia suomalaisia ja monet niistä kertaantuvat perheissä. Tämän seurauksena tuloerot eivät pienene toivomallamme tavalla.

Vasemmistoliiton ministerit Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen ovat lähes kolme vuotta hallituksessa oloaikanamme taistelleet oikeiston vaatimia huononnuksia vastaan. Vasemmisto yritti nytkin kaikkensa, jotta työ hallituksessa olisi voinut jatkua, jotta olisimme jatkossakin voineet olla vaikuttamassa asioihin pienituloisten ihmisten hyväksi. Valitettavasti se ei nyt riittänyt, tällä kertaa emme päässeet kompromissiin.

Nyt jatkamme työtä oppositiossa.

torstai, 23. tammikuu 2014

Ruukin ja SSAB:n fuusio syö Suomen pöydästä

Rautaruukki ilmoitti keskiviikkona 22.1.2014 yhdistyvänsä ruotsalaisen SSAB:n kanssa. Jatkossa SSAB on noin vajaan 60 prosentin ruotsalaisomistuksessa ja reilun 40 prosentin suomalaisomistuksessa. Iso ongelma on se, että äänivalta menee kuitenkin ruotsalaisille 75-25 ja pääkonttori sekä toimitusjohtaja Ruotsiin. Lyhyellä tähtäimellä merkitsee työpaikkojen vähentymistä ilmeisesti yhteensä 900:lla, näiden pitäisi jakaantua tasaisesti Suomeen ja Ruotsiin.

Fuusiosuunnitelman mukaan Suomen valtio on Solidiumin kautta uuden yhtiön suurin yksittäinen omistaja, mutta äänivallasta suomalaiset kuitenkin saisivat vain neljäsosan. Henkilöstövähennyksiin Suomessa on siis jatkossakin varauduttava, koska määräysvalta on Ruotsissa ja voi vain arvailla, kuinka paljon suomalaisten työpaikkojen kohtalo kiinnostaa ruotsalaisia, jos omiakin on vaakalaudalla.

Raahen tehtaalla vastikään vietiin 200 työpaikkaa yt-neuvottelujen kautta ja on surullista jos tehtäviä joudutaan edelleen karsimaan. Tehtävien päällekkäisyys herättää myös huolen Hämeenlinnan tehtaan tulevaisuudesta.

Solidium kertoo tiedotteessaan kannattavansa fuusiota ja valmistelleensa sitä yhdessä Rautaruukin kanssa. Solidiumin näkemyksen mukaan ”järjestely on hyvä Rautaruukin osakkeenomistajien, henkilöstön ja asiakkaiden näkökulmasta ja Rautaruukin osakkeenomistajat saavat huomattavan osan näistä synergiahyödyistä hyvän vaihtosuhteen kautta.” Sijoittaja on siis nähtävästi edelleen Solidiumin intresseissä ykkönen, eivätkä suomalaiset työpaikat. Ja millä tavalla järjestely on muka henkilöstön kannalta hyvä, kun he jäävät keikkumaan epävarmaan tilanteeseen ja murehtimaan työpaikkojensa kohtaloa? Työntekijät saivat tietää fuusiosta vain hieman ennen kuin Rautaruukki ja Solidium julkistivat asian.

Nämä kaupat eivät ole Suomen hallituksen, eikä eduskunnan päätösvallassa. Tämä ongelma juontaa juurensa edelliseen porvarihallitukseen, joka perusti Solidiumin ja siirsi sinne päätöksenteon tällaisista kaupoista. Lisäksi porvarihallituksen esityksestä Rautaruukista annettiin viime kaudella eduskunnassa täydet myyntivaltuudet. Vasemmistoliitto vastusti tätä esitystä. 

Rautaruukissa on myös kahden vuoden ajan ollut käynnissä sopeutumisohjelma, jonka myötä yhtiö on saatu toimivammaksi. Miksi valtio on ensin laittanut yrityksen kuntoon ja nyt myy sen? Miksei Solidium ostanut SSAB:ta?