Uudistuksen yleisenä ja ensisijaisena tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa. Samalla kehitetään kotimaista adoptioprosessia ottamalla lakiin tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta ja sekä saatetaan myös kotimaiset adoptiot lupamenettelyn piiriin kansainvälisten adoptioiden tavoin.

 

Hallituksen esitykseen sisältyy monia hyviä uudistuksia. Niistä muutamia haluan nostaa tässä esiin.

 

Punaisena lankana tässä adoptiolain kokonaisuudistuksessa on ollut lapsen edun edistäminen adoptioasioissa ja tämä periaate on nyt myös kirjattu lakiin. Omassa mietinnössään lakivaliokunta korostaakin, että tämän tavoitteen tulee olla ensi sijalla myös käytännössä uusia lakeja tulkittaessa ja sovellettaessa.

Lapsen edun määrittely voi olla mutkikasta. Ihmisillä saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä olisi lapselle hyväksi. Lapsen etu on sidoksissa aina tiettyyn yksittäiseen tapaukseen ja tiettyyn lapseen. Kuitenkin lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on ratkaisu aina muotoiltava siten, että sen voidaan parhaiten katsoa toteuttavan lapsen etua kussakin tilanteessa. Sosiaalityötekijät ovatkin vaativan tehtävän äärellä määrittäessään lapsen etua.

  

Lakivaliokunta kävi perusteellisen keskustelun adoptionhakijan ikää sekä adoptionhakijan ja adoptoitavan ikäeroa koskevista vaatimuksista. Myös asiantuntija kuulemisissa kuultiin hyvin erilaisia näkemyksiä asiaa koskien.

Adoptiolakiin esitetään kirjattavaksi uudet säännökset adoptionhakijan vähimmäis- ja enimmäisikäerosta, kun kyse on alaikäisen lapsen adoptiosta.

Onko sitten aina lapsen edun mukaista määritellä laissa jyrkät ikävaatimukset?

Esimerkiksi jos iältään 42-vuotias ja 47-vuotias pariskunta adoptoisivat 3-vuotiaan lapsen ja haluaisivat myöhemmin tälle adoptiosisaruksen, tilanne olisi hankala. Todennäköisesti uuteen adoptioprosessiin ei ryhdyttäisi aivan heti, vaan pienen ajan kuluttua ensimmäisen lapsen saamisesta. Uusi pitkä adoptioprosessi saattaisi aiheuttaa sen, että toinen puolisoista ehtisi tulla 50-vuoden ikään, jonka jälkeen hän ei enää olisi adoptiokelpoinen. Itse ajattelen, että oma sisar, adoptoitu tai biologinen, on aina lapsen edun kannalta hyvä asia. Sisarussuhde on läpi elämän kestävä suhde, jonka kautta voi peilata omaa lapsuuttaan. Sisaruksilla on samat lähtökohdat ja samanlaisia kokemuksia lapsuuden perheestä.

Lakivaliokunta omassa mietinnössään kiinnitti erityistä huomiota adoptionhakijan ikää sekä adoptionhakijan ja adoptoitavan ikäeroa koskevien vaatimusten poikkeusperusteisiin.

 

Erittäin tärkeänä muutosehdotuksena pidän sitä, että myös kotimaisissa adoptioissa edellytettäisiin lupaa adoptiolautakunnalta samalla tavoin kuin nykyisin edellytetään kansainvälisissä adoptioissa.

Lupamenettelyn avulla voidaan arvioida jo varhaisessa vaiheessa hakijoiden soveltuvuus adoptiovanhemmiksi.

 

Kansainvälisissä adoptioissa edellytetään lähtökohtaisesti adoptioluvan lisäksi kansainvälisen adoptiopalvelun saamista sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymältä palvelunantajalta. Nyt esitetään, että myös sellaiset adoptiot, jotka toteutuvat ilman kansainvälistä adoptiopalvelua, eli niin kutsutut itsenäiset adoptiot, saatetaan lupamenettelyn piiriin.

 

Edellä mainitut muutosehdotukset merkitsevät tiukentuvaa suhtautumista itsenäisiin adoptioihin. Tämä on perusteltua, sillä tällainen itsenäinen adoptio on erittäin riskialtis. Suomalaisen palvelunantajan luvan puuttuminen johtaa siihen, että lapsikaupan riski lisääntyy.

 

Hallituksen esityksessä esitetään, etteivät muut kuin aviopuolisot voi adoptoida yhdessä. Yhteisadoptiota ei siten mahdollistettaisi rekisteröidyn parisuhteen osapuolille tai avopareille.

 

Itse yllätyin kuullessani, miten moni asiantuntija olisi katsonut, että rekisteröidyssä parisuhteessa ja avoliitossa elävät olisi pitänyt rinnastaa aviopuolisoihin adoptiolain kokonaisuudistuksessa.

Lapsen edun kannalta tärkeää on löytää lapselle rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, jotka molemmat täyttävät adoptionhakijalle asetetut kriteerit ja ovat alusta asti osallistuneet adoptioneuvontaan. Uskon, että adoptioneuvonnan kautta löytyy lapselle parhaat mahdolliset vanhemmat, olivatpa he sitten avioliitossa, avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa.

Nyt peräänkuulutan hallitukselta rohkeutta poistaa lainsäädännöstä turhanaikaisten ennakkoluulojen seurauksena syntynyt epätasa-arvo ja noudattaa perustuslakiin kirjattua kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatetta riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan.

 

Lakivaliokunta toteaa mietinnössään, että avoliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden osalta ei hallituksen esitystä valmisteltaessa arvioitu. Kyseisen säännöksen mahdolliset muutostarpeet on tarvittaessa selvitettävä ja arvioitava erikseen. Toivon, että asiaan palataan mahdollisimman pian.