Huomenna vietetään vappua, suomalaisen työn juhlaa. Samaan aikaan työ muuttuu ja monimuotoistuu koko ajan. Työntekijältä vaaditaan usein jatkuvaa itsensä kouluttamista ja kehittämistä. Harvat voivat enää pitää työpaikkansa varmana, mikä aiheuttaa huolta omasta tulevaisuudesta. Työpaikat monikulttuuristuvat.

Työ ei jakaudu tasaisesti. Osa meistä taistelee toimeentulostaan, koska työtä ei ole. Osa taas tekee montaa työtä yhtä aikaa, koska yhdellä palkalla ei tule kunnolla toimeen. Vastentahtoiset osa-aika- ja pätkätyöt yleistyvät. YT-neuvotteluista ja ulkoistamisista on tullut surullista arkipäivää. Liika työnteko, työn puute tai työn löytäminen ovat ongelmia, joihin yhä useampi etsii ratkaisua. 

Työ ei jakaudu tasaisesti myöskään sukupuolten välillä. Synnytysikäisiä naisia palkataan samanikäisiä miehiä enemmän määräaikaisiin työsuhteisiin. Naiset myös käyttävät yli 90 prosenttia perhevapaista. Erityisesti kotihoidon tuella pidetyn hoitovapaajakson on nähty aiheuttavan eriarvoisuutta naisten välille ja liian pitkiä, palkkaan ja eläkkeeseen vaikuttavia katkoja naisten työuriin.

Hallitus on vaatinut työntekijöiltä joustoja. Hallituksen lanseeraamassa kilpailukykysopimuksessa työntekijöiltä leikataan lomarahoja, pidennetään työaikaa ja heille siirretään aiemmin työnantajille kuuluneita maksuja. Työnantajat saavat tämän kaiken joutumatta luopumaan mistään. Jos puhutaan talkoista, olisi tärkeää että kaikki velvoitettaisiin mukaan.

Hallitus vetoaa siihen, että talouden rattaat pitäisi saada pyörimään ja ihmiset perustamaan uusia yrityksiä. Yhtään varmaa uutta työpaikkaa ei kuitenkaan voida luvata sillä, että työnantajat saavat uusia kädenojennuksia. Yhtään uutta innovaatiota ei synny työntekijän asemaa heikentämällä tai palkkoja leikkaamalla.

Ammattiyhdistysliikettä on syytetty julkisessa keskustelussa vanhanaikaiseksi ja kankeaksi instituutioksi, joka ei ole valmis joustamaan työmarkkinoiden tai globaalin markkinatalouden edessä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että ammattiyhdistysliikkeen aika on ohi, ja ihmisten on voitava itse neuvotella palkkansa ja työehtonsa työpaikan saadessaan.

Ilman työväen- ja ammattiyhdistysliikettä meillä ei olisi nykyisenkaltaisia työaikoja, palkkoja, lomia eikä irtisanomissuojaa. Nämä edut on saavutettu erityisesti siksi, että liitoilla on ollut tarpeeksi jäseniä joukkovoiman käyttämiseen. Yksittäisten ihmisten neuvottelemien työehtojen perusteella toimiva työelämä olisi varmasti huomattavasti kirjavampaa ja eriarvoisempaa.

Kaikkien instituutioiden käytännöt kaipaavat päivittämistä, ja muuttuva työelämä asettaa haasteensa myös ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. Edelleen ammattiliitot ovat kuitenkin olemassa ajaakseen jäsentensä, eli työntekijöiden etua. Näin työn juhlapäivänä sekin on hyvä muistaa. Työntekijä on palkkansa ansainnut.

Kolumni on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 30.4.2016