Avasin tänään Riihimäen kaupunginmuseolla Koivistonmäki-näyttelyn. Puheessani kerroin mitä Koivistonmäki minulle merkitsee. Kappale Riihimäkeä, pala historiaa.

Kaupunginmuseo on minulle kovin tuttu paikka jo lapsuudesta. Ei kuitenkaan museona, vaan ystäväni kotina. 80-luvulla täällä asui silloinen musiikkiopiston rehtori Ilari Laakso perheineen ja hänen tyttärensä Anna oli kanssani samalla musiikkipainotteisella luokalla Eteläisellä koululla. Olenpa tainnut viettää yönkin täällä museossa.

Eteläisen koulun takana kohoaa korkea mäki. Koivistonmäki.

Sinne kulkee koulun takaa pieni kävelytie. Mäki on suosittu pulkkamäki näin talvisin ja Koivistonmäen lapset rakentavat joka talvi mäkeen pari hyppyriä. Lumesta ei juuri nyt ole pulaa ja kaupungin aura-autolla mäkeen aurataan lisää lunta koulun opettajien parkkipaikalta. Lapsena mäki tuntui kovin jyrkältä, enkä juurikaan siinä laskenut.

Mäen päällä avautuu ihmeellinen asuinalue. Pieni kylä keskellä kaupunkia. Mäen korkeimmalta kohdalta tie laskee kolmeen suuntaan. Yksi tie vie Hämeen ammattikorkeakoululle, toinen tie laskeutuu miltei taidemuseolle ja kolmas suoraan Hämeenaukiolle.

Minulle tuo mäennyppylä on tullut viime vuosina kovin rakkaaksi ja tärkeäksi osaksi elämääni. Kesällä tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun lenkkeilin kuopuksen ja koiran kanssa Koivistonmäessä ja ihailin taloja ja alueen rauhaa. Aika pian huomasin yhden talon myynti-imoituksen  asuntovälittäjällä. Menimme tutustumaan tyhjillään olleeseen taloon koko perheen voimin. Kiersimme jokaisen nurkan ja tutustuimme talovanhukseen useamman tunnin ajan. Lopuksi istuimme kaunista kesäpäivää rehevöityneen pihan pihakeinussa ja teimme tuttavuutta naapurin kanssa. Syyskuussa 2006 muutimme Koivistonmäkeen.

Meidän talo on perinteinen Koivistonmäen talo. Alkuperäiset Koivistonmäen puutalot oli rakennettu pääosin hirrestä ja talossa oli huone ja keittiö. Lähes poikkeuksetta taloja laajennettiin myöhemmin. Niin myös meidän taloa, moneen kertaan ja joka suuntaan.Remontissa olemme kaivaneet vanhat, alkuperäiset, käsin veistetyt hirsiseinät esiin niiltä osin, kun se on ollut mahdollista.

Useimmissa Koivistomäen taloissa on myös ulkorakennukset. Talot eivät noudata mitään yleistä kaavaa, vaan kaikki talot ovat hyvin erinäköisiä ja aseteltu tonteille melkoisen vapaasti. Koivistonmäki oli jo vuonna 1916, ennen ensimmäisen rakennusjärjestyksen ja asemakaavan syntymistä varsin laajamittaisesti rakennettu. Ensimmäiset rakennukset syntyivät maanomistajien tekemien asutussuunnitelmien mukaan.

Myöhemmin tehdyistä mittauskartoista ilmenee, että tonttialueet sijaitsevat varsin johdonmukaisesti maanomistajien suunnittelemien katujen varsilla ja rakennusten sijoitukset noudattavat maaston korkeussuhteita erinomaisen luontevasti.

Talon mukana saimme tuhdin paketin tietoa talon menneisyydestä. Talossa oli asunut mm. turkkuri Unto Ruoko, joka rakensi tontille työtilakseen piharakennuksen, jossa hän parkitsi nahkoja. Piharakennuksen kellarissa on edelleen piikkinaulakot, joissa nahkoja on aikoinaan roikkunut kuivumassa. Myöhemmin taloa asutti kauppias Taisto Vuorinen perheineen, joka muutti piharakennuksen asuinkäyttöön, ensiasunnoksi tyttärilleen. Piharakennus on asuinkäytössä edelleen.

Muutama vuosi sitten sydänliiton muutosjohtaja Timo Ruoko otti minuun yhteyttä eduskuntatyöhöni liittyen. Sähköpostissaan hän kertoi olevansa myös kotoisin Riihimäeltä. En malttanut olla tiedustelematta, mahtoiko hän olla sukua turkkuri Unto Ruokolle. Selvisi, että Timo on Unto poika ja että me asumme Timon kotitalossa. Tapasimme työn merkeissä ja tuomisinaan Timolla oli minulle monia talomme historiaan kuuluvia asiakirjoja, mm. ehdotus puutarhasuunnitelmaksi joka on päivätty 16.4.1956. Suunnitelmaan piirretty vaahtera huojuu edelleen tuulessa, omalla paikallaan, portin pielessä.

Koivistonmäki on pieni asuinalue lähellä kaikkia palveluita, rauhassa kaupungin hälyltä. Alue on riihimäkeläisille kuitenkin melko tuntematon. Moni meillä poikennut ei ole koskaan aiemmin käynyt mäellä, eikä ehkä edes tiedä missä Koivistonmäki sijaitsee. Sen sijaan Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijat ovat löytäneet Koivistonmäestä mainion oikoreitin rautatieaseman ja koulun välille ja opiskelijat ovatkin jokapäiväinen näky mäellä. Myös Hyrian media-alan opiskelijat jalkautuvat tämän tästä mäelle valokuvaamaan, enkä yhtään ihmettele. Talot ovat keskenään erinäköisiä ja mäen päältä avautuu Hyvinkään suuntaan upeat maisemat. Pieni Töyrypuisto keskellä Koivistonmäkeä tuo mukavan keitaan keskelle kaupunkia ja sen omenapuiden sato on kaikkien käytettävissä syksyisin.

Upeaa, että VR:n kamerakerho Ry. on vuonna 1974 kuvannut Koivistonmäen rakennuksia, ja kuvat ovat nyt täällä kaupunginmuseossa nähtävillä! Näissä kuvissa on nähtävissä katoavaa rakennusperintöä ja kappale kauneinta Riihimäkeä. Vai olenko jäävi sanomaan niin.