Vuonna 1996 eduskunnassa säädettiin lailla, että kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen. Tämä oli eduskunnan naisverkoston kaikkien aikojen voimannäyttö. Naiset yli puoluerajojen pitivät tärkeänä, että kaikilla lapsilla oli oikeus varhaiskasvatukseen riippumatta vanhempien työmarkkinatilanteesta. Syvän laman keskellä useat naiskansanedustajat tekivät töitä hartiavoimin, että tämä laki saatiin voimaan. Nyt eduskunta romutti tuon lain.

Eija Aittola (kok.) kirjoitti Aamupostissa 28.12 samasta aiheesta otsikolla ”lahja pienille lapsille”. Kovin mukavasta lahjasta ei voi kuitenkaan puhua, sillä päivähoito-oikeuden rajaaminen lisää lasten eriarvoisuutta. Varhaiskasvatuksen vaikutus lasten eriarvoisuuden vähentämiseen on osoitettu tutkimuksilla. Varhaiskasvatusta saaneet lapset menestyivät aikuisina paremmin kaikilla mittareilla mitattuna kuin ne lapset, jotka eivät saaneet varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatusta saaneet pärjäsivät koulussa paremmin, ansaitsivat enemmän ja olivat lainkuuliaisempia.

Nyt hallitus on päättänyt, että päivähoito rajataan sen mukaan onko vanhempi töissä, vai vaikkapa opiskelija tai työtön. Eduskunnan sosiaali-ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa tämä esitys tyrmättiin täysin ja mikään asiantuntijatahoista ei toisin sanoen kannattanut oikeuden rajaamista.

Nykyinen varhaiskasvatusjärjestelmämme on pedagogisesti hyvin toimiva ja perheiden tarpeita hyvin palveleva kokonaisuus. Perheet itse ovat ne, jotka osaavat parhaiten arvioida, mikä varhaiskasvatuksen muoto ja pituus perheen elämäntilanteeseen sopii.

Järjestelmä myös mahdollistaa kokopäiväisen varhaiskasvatuksen kaikille perheille, elämäntilanteiden muutoksista huolimatta. Tämän päivän työelämä on epävarmaa ja täysin erilaista, kuin se on aiemmin ollut, ja perheen työtilanteet voivat vaihdella nopeastikin. Jos vanhemman työelämä on täynnä muutaman kuukauden työssäolopätkiä, tuleeko lapsesta pätkätarhalainen, jonka oikeus kokopäiväiseen päivähoitopaikkaan vaihtelee kuukaudesta toiseen? Kuinka vanhemmat voivat joustavasti ottaa keikkatöitä vastaan? Miten voidaan taata, että työpaikan löytyessä tai vanhempainvapaan loppuessa lapsi saa jatkaa heti kokoaikaisena tutussa ryhmässä ja päiväkodissa tai ettei lapsi missään tilanteessa joudu vaihtamaan päivähoitopaikkaa? Miksi lapsen pitää kärsiä vanhemman työtilanteesta?

Lopulta jokainen kunta saa onneksi päättää itse rajaako se lasten oikeutta varhaiskasvatukseen vai ei. Riihimäellä päätettiin viisaasti ja jokaisella lapsella oikeus päivähoitoon säilyy.