Joulukuun 1. päivä tuli kuluneeksi 75 vuotta siitä, kun eduskunta siirtyi Helsingistä Kauhajoelle evakkoon. Kun talvisota syttyi, joutui Helsinki heti pommitusten kohteeksi. Pidettiin kuitenkin tärkeänä, että kansanedustajat voisivat jatkaa lainsäädäntötyötään, sitä paitsi budjettikin oli vielä keskeneräinen. Yöllä kello 3 pimennetty juna lähti Helsingin rautatieasemalta kohti Seinäjokea. Kansanedustajat eivät tienneet minne heitä oltiin viemässä, mutta toisaalta Kauhajoellakaan ei tiedetty tulevista vieraista. Matka kesti lähes 12 tuntia. Eduskunta saapui määränpäähän 1.12.1939. Kansanedustajat perheineen majoitettiin kauhajokisten koteihin ja majataloihin. Eduskunta otti käyttöönsä yhteislyseon juhlasalin ja luokkahuoneet.
Nyt 75 vuotta myöhemmin eduskunnan puhemiehet, pääministeri ja osa kansanedustajista matkasi paikanpäälle Kauhajoelle kunnioittamaan kauhajokisten vieraanvaraisuutta talvisodan aikana. Sunnuntaina kokoonnuimme Kauhajoen kirkkoon muistokonserttiin ja maanantaina osallistuimme koulukeskuskuksen suureen juhlaan ja tämän jälkeen kokoonnuimme vielä juhlatilaisuuteen eduskuntamuseoon, jossa eduskunta piti 34 täysistuntoa talvisodan aikana 1.12.1939-12.2.1940. Täällä hyväksyttiin myös vuoden 1940 budjetti ilman yhtäkään puheenvuoroa tai äänestystä. Minulla oli kunnia pitää Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro eduskuntamuseon juhlatilaisuudessa.
 
Ryhmäpuhe Kauhajoella
Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen
 
ARVOISA PUHEMIES, KUNNIOITETUT SOTIEMME VETERAANIT, MUU JUHLAVÄKI
Ennen talvisotaa Suomen kansa oli vuoden 1918 tapahtumien jäljiltä edelleenkin kahtiajakautunut - olihan kansalaissodasta ja sen jälkiselvittelyistä kulunut vasta parikymmentä vuotta. 
Eurooppa oli jaettu kahden suurvallan Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin ja Suomi joutui näiden tekemän sopimuksen pelinappulaksi.
Osa vasemmistosta oli edelleenkin suljettu parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolelle. Tosin tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että myös äärioikeistolaisten piirien valtatavoitteet, kuten Mäntsälän kapina oli torjuttu.
Usein on kritisoitu Suomen ulkopoliittista linjaa 1920 – 1930 luvuilla. Sitä leimasi voimakas Neuvostovastaisuus ja suuntautuminen Saksaan päin. Historioitsijat spekuloivat edelleenkin sillä, olisiko talvisota voitu välttää, mikäli olisi harjoitettu muunlaista politiikkaa.
 
Joka tapauksessa sota oli tosiasia ja Suomi joutui ulkoisen hyökkäyksen kohteeksi, joka onnistuttiin torjumaan suurin uhrauksin ja lähimenneisyyden tapahtumat huomioiden yllättävän yhtenäisin voimin.
Talvisodan jälkeen käytiin vielä kansakunnan voimavaroja kuluttanut jatkosota.
Sotien päätyttyä Suomen demokratisoitumiskehitys pääsi jatkumaan ja ennen sotia osittain maan alla toiminut vasemmisto sai samat vaikuttamismahdollisuudet kuin muillakin puolueilla oli. 
 
Maan väestöstä vielä puolet sai toimentulon maa- ja metsätaloudesta ja elanto oli monelle niukka. Sodan jälkeen teollisuuden ja muiden elinkeinojen osuus kasvoi voimakkaasti ja samalla elintaso lähti kohoamaan.
 
Elintason nousu ja kansakunnan hidas vaurastuminen mahdollistivat sosiaaliturvan parantamisen ja voimakkaan panostamisen koulutukseen. Suomi oli nousemassa pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.
 
ARVOISA PUHEMIES
Suomi on sotien jälkeen lähtenyt voimakkaasti mukaan kansainväliseen politiikkaan. Olemme olleet tukemassa Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanpyrkimyksiä ja olleet mukana aktiivisesti monissa rauhanturvaoperaatioissa. Suomi on tänä päivänä sitoutunut rauhan ylläpitämiseen Euroopan Unionin jäsenenä. 
Tällä hetkellä Euroopan yllä on synkkiä pilviä ja kahtiajakautumisen uhka varjostaa koko maanosaa. Kaikkien Euroopan valtioiden, myös Suomen velvollisuus on tehdä kaikkensa, ettei Eurooppaa kohtaa samat kauheudet jotka Suomea kohtasivat 75 vuotta sitten.