Kulttuurihistoriallisesti merkittävän Allinnan kohtalo on Riihimäen kaupunginvaltuuston käsissä. Maanantaina 9.6. valtuusto päättää mitä arvokkaalle ja kiistanalaiselle Allinnalle lopulta tapahtuu. Rakennuksen myynnistä on puhuttu pitkään, mutta tähän mennessä kaupunginvaltuusto ei ole nähnyt tarpeelliseksi asettaa rakennusta myyntiin. Kaupunginhallitus kuitenkin teki viime maanantaina 2.6. paljon keskustelua herättäneen päätöksen, kun se pitkän keskustelun ja äänestyksen jälkeen päätti esittää kaupunginvaltuustolle, että Allinna laitetaan myyntilistalle. Voi vain toivoa, että valtuusto pysyy viisaudessaan ja pitää Allinnan Riihimäen kaupungin hallussa jatkossakin.


Joukko ihmisiä on perustamassa Pro Allinna –nimistä kansalaisyhdistystä. Tämä työryhmä on esittänyt, että Allinna ympäristöineen ja kesäteatterin alueineen tulisi säilyttää kaupunkilaisille avoimena kulttuurikeskuksena. Työryhmä on pohtinut Allinnan asianmukaista kunnostamista, sen käyttöä kulttuuritilana ja tarkastellut hallintaan liittyviä vaihtoehtoja.  Yksi vaihtoehdoista olisi esimerkiksi se, että kaupunki sitoutuisi säilyttämään Allinnan käyttötarkoituksen ja vuokraisi Allinnan yhdistykselle nimellisellä hinnalla. Yhdistys vastaisi kaikista käyttökuluista ja tekisi lisäksi 5-10 vuoden korjaussuunnitelman, ja hankkisi korjauksille rahoituksen varainhankinnalla, avustuksilla ja talkootyöllä.


Omasta mielestäni Allinnan tulisi ehdottomasti säilyä kaupungin omistuksessa. Työryhmän kanssa pitäisi luoda selkeät pelisäännöt ja sopia millaisilla ehdoilla kaupunki antaa rakennuksen yhdistyksen käyttöön, ja millaisia tuloksia odotetaan, jotta myöhemmin voidaan tehdä päätöksiä siitä miten edetään.


On aina helppoa vedota huonoon taloustilanteeseen, mutta ei siihen vedoten kannata koko omaisuutta realisoida. On myös syytä muistaa, että huono taloustilanne ei ole pysyvä tila. Riihimäki ei ole kriisikunta vaan meillä on kasvukuntana lähellä pääkaupunkiseutua hyvät näkymät talouden elpymisen suhteen. Kulttuuri on ollut meille vahvaa osaamista ja tärkeää pääomaa, josta en itse halua olla ensimmäisenä luopumassa. Jos nyt luovumme Allinnasta, emme koskaan saa tilalle mitään vastaavaa. Siitä saatava summa on ensinnäkin suhteessa pieni rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvoon, eikä sillä toiseksi Riihimäen kaupungin taloutta pelasteta.


Kulttuuri ja lapsiperheiden tukeminen ovat molemmat sellaisia arvoja, joita meidän pitää erityisesti puolustaa, ja se puolestaan on mitä parhainta ennalta ehkäisevää työtä. Viime aikoina on parjattu vanhaa perinnettä: lasten kesäleirejä eli kansanomaisesti kesäsiirtolaa, mutta turhaan. Kesäleiritoiminta pitää ehdottomasti säilyttää kuntalaisten palveluna. Lasten kesäloma koulusta on 10 viikon pituinen ja monellakaan vanhemmalla ei ole mahdollisuutta olla kotona vastaavasti taikka saada lapselle kesähoitoa sukulaisten voimin. Kaikki lapset eivät myöskään kuulu urheiluseuraan tai seurakuntaan, eivätkä pääse leireille sitäkään kautta. Kesäleiri on kesähoitoapua parhaimmillaan: järven rannalla, turvallisessa ympäristössä, turvallisten aikuisten kanssa. Se tarjoaa ainutlaatuisia järvikokemuksia lapsille, joilla ei ole muuten mahdollisuutta päästä elävän veden äärelle. Eikä monellakaan ole, sillä Riihimäen kaupunki on kuiva kuin Sahara.


Riihimäen kaupungin Saloisten kesäleiripaikan rakennukset ja ranta ovat huonokuntoisia. Riihisalo, joka alun perin hankittiin kaupungin virkistyskäyttöön, mutta joka on ajan mittaan muotoutunut karavaanareiden paikaksi, on Riihimäen kaupungin myyntilistalla. Itse laittaisin Saloisten kesäleiripaikan myyntiin ja vetäisin Riihisalon pois myyntilistalta. Saloisista saaduilla tuotoilla voitaisiin Riihisalosta remontoida ja kehittää uusi, entistä parempi paikka lasten kesäleiritoiminnalle. Toiminnan voisi suunnitella niin, että kaupunkilaiset voisivat hyödyntää aluetta myös talviaikaan.


On totta, että seiniin ei voi rakastua ja turhasta on luovuttava. Pidetään kuitenkin mielessä, että kiinteistöillä ja toiminnalla on oltava myös muu kuin rahallinen arvo.