Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä jätti tänään esityksen joustavan hoitorahan mallista. Tervehdin tätä työryhmän esitystä ilolla vaikka siihen mielestäni muutamia uhkiakin liittyy. Esityksestä puuttuu kokonaan konkreettiset kannustimet hoivavastuun jakamiseksi naisten ja miesten kesken. Itse toivoisin, että vasemmistoliiton jo pitkään ajama 6+6+6 -malli otettaisiin vakavasti mukaan keskusteluun. Tässä mallissa äidillä olisi kuuden kuukauden, ansiosidonnainen vanhempainvapaa, isällä oma kuuden kuukauden jaksonsa ja lisäksi vielä yksi kuuden kuukauden jakso, jonka jompikumpi vanhemmista voisi käyttää valinnan mukaan tai jättää käyttämättä. Käytännössä siis vanhempainvapaa pitenisi nykyisestä yhdeksästä kuukaudesta vähintään 12 kuukauteen, jopa 18 kuukauteen.

Joustava hoitoraha olisi nykyistä osittaista hoitorahaa merkittävästi korkeampi etuus.
Osittainen hoitoraha on nyt 96,41 euroa kuussa. Joustava hoitoraha olisi 240 euroa kuussa, jos keskimääräinen viikoittainen työaika on korkeintaan 22,5 tuntia tai 60 prosenttia alan tavanomaisesta kokopäivätyön työajasta, ja 160 euroa kuussa, jos työaika on enemmän kuin 22,5 tuntia, mutta enintään 30 tuntia.

Joustava hoitoraha on rajattu koskemaan alle kolmevuotiaiden lasten vanhempia, koska tarkoituksena on tukea pikkulasten vanhempien ansiotyöhön siirtymistä osa-aikatyöllä ja lyhentämällä kokoaikaisia työstä poissaolojaksoja sekä kannustaa molempia vanhempia lastenhoidon jakamiseen. Tätä ajatusta ei kuitenkaan tue se, että tällähetkellä 95 prosenttia kotihoidon tukea saavista on naisia, ja naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä kuin miehet.
Vaarana on, että joustava hoitoraha ajaa naiset entistä pahempaan osa-aikatyö- ja pienipalkkaloukkuun.

On myös aiheellista kysyä, miten huolehditaan siitä, että äideille todella on työtä, johon mennä. Tällä hetkellä 40 prosentilla hoitovapaalla olevista naisista ei ole lainkaan työpaikkaa mihin palata.

Toisaalta monilla naisilla, jotka jäävät työstään joustavalle hoitorahalle ja tekevät osittaista työaikaa, vaarana on se, ettei työmäärä varsinaisesti vähene vaikka työaika lyhenee ja palkka laskee. Työnantajapuoli on saatava mukaan keskusteluun.