Olin joulun välipäivinä kolmen työvuoron verran sijaisena vanhassa työpaikassani, Riihimäen terveyskeskuksessa, muistisairaiden osastolla.
Kerroin asiasta avoimessa facebook profiilissani, sillä minulla on tapana tehdä asiat aina avoimesti.
Riihimäen paikallislehti, Aamuposti kysyi sijaisuuteni johdosta onko terveyskeskuksessa sijaisista pulaa, kun kansanedustajaa pyydetään sijaiseksi. Osastonhoitaja Annaliisa Heinonen kertoo, ettei sijaispulaa ole, vaan menin sijaiseksi pitääksi yllä ammattitaitoani.
Päivän lehdessä oli vastine Heinosen vastaukseen.

Aamupostin kysytty-palstalla pohdittiin 3.1 terveyskeskuksen sijaispulaa, kun toimittaja oli avoimesta facebook-profiilistani huomannut minun tehneen muutaman päivän hoitajasijaisuuksia terveyskeskuksen vuodeosastolla. 
Jutussa kysyttiin, onko Riihimäen terveyskeskuksessa kovakin pula hoitajista, kun kansanedustajaa pyydetään töihin.
Osastonhoitaja Annaliisa Heinonen vastasi, että kyseessä ei ollut hätätilanne, vaan olin ottanut sijaisuudet vastaan pitääkseni yllä ammattitaitoani. 
Haluan toki ylläpitää ammattitaitoani ja pysyä kärryillä siitä, mitä hoitoalalla tapahtuu, sillä uutta tietoa tulee kuitenkin koko ajan. 
Todellisuudessa kuitenkin osastolta soitettiin minulle Heinosen työajan ulkopuolella ja pyydettiin sijaistamaan seuraavan aamun akuuttiin hoitajapulaan.
Joulun pyhinä tilanne varmasti kärjistyi, sillä osa vakituisesta henkilökunnasta oli vuosilomalla ja sijaiset paikkasivat näitä lomia.
Torstain iltavuorossa ollut hoitaja oli jo kuluttanut kohtuuttoman paljon aikaa sijaisen soittelemiseen pitkältä listalta ja kertoi minun olevan viimeinen oljenkorsi.
Perjantaipäivä oli muutenkin jo suunniteltu pienellä henkilöstömitoituksella muistisairaiden 24-paikkaiselle osastolle; aamuvuorossa neljä hoitajaa, iltavuorossa kolme ja yövuorossa kaksi.
Näin ollen hoitajamitoitukseksi tuli sille päivälle 0,375.
Ensi kesänä voimaan astuvan vanhuspalvelulain suositusten mukainen henkilöstömitoitus 0,5 ei siis lähimainkaan täyttynyt.
Aamupostin toimittajalle Heinonen ei halunnut myöntää, että sijaisista olisi lainkaan pulaa.
Ihmettelin jo terveyskeskustyöni aikana, miksi asioita kaunistellaan eikä haluta myöntää epäkohtia.
Tämä tuntuu olevan ongelma etenkin kuntasektorilla hoitoalalla, jossa hoitajat eivät uskalla tuoda epäkohtia päivänvaloon.
Kansanedustajaurani aikana olen saanut lukuisia yhteydenottoja Riihimäen sairaalasta ja ensihoidosta koskien muun muassa yöpäivystyksen lopettamista.
Viestin lopussa on poikkeuksetta mainita siitä, ettei viestin lähettäjää saa ilmiantaa.
Olen tyytyväinen siitä, että vanhuspalvelulakiin on kirjattu nyt myös työntekijöiden ilmoitusvelvollisuus.
Se tarkoittaa sitä, että jos työntekijä huomaa hoidossa kaltoin kohtelua tai epäkohdan uhkakia, on hän velvoitettu ilmoittamaan asiasta eteenpäin.
Herran pelko on viisauden alku, mutta herran pelkohan minulta onneksi puuttuu.

Aino-Kaisa Pekonen
Lähihoitaja
Kansanedustaja