Olen intohimoinen koulukirjojen päällystäjä. Päällystän koulukirjat aina läpinäkyvällä kontaktimuovilla. Tässä asiassa olen pedantti.
Jos kirjan kanteen jää muovista ilmakupla, lapsi puhkoo sen kynällään jollain tylsällä hetkellä aivan takuulla ja sen jälkeen muovi repeää. Siksi ilmakuplia tai ryppyjä ei saa kirjojen kannessa olla.
Joskus muutamia vuosia sitten muistan, kuinka  liimasin Car’s – Autot tarran keskimmäisen poikani matikan tehtäväkirjan kanteen ja päällystin kirjan sen jälkeen. Poika ei suinkaan ilostunut asiasta, vaan sai raivokohtauksen. ”Ope suuttuu!”.  Siinä sitten soitin opettajalle ja pahoittelin tapahtunutta.
Opettajaa nauratti.

Aloitin tänään aamuni vetelemällä kontaktimuovia koulukirjojen päälle. Oli tokaluokkalaisen matikan kirja, vitosluokkalaisen enkun tehtäväkirja ja kasiluokkalaisen fysiikan, ruotsin ja enkun kirjat. Alakoululaisten kirjat kiiltelivät uutuuttaan, mutta yläkoululaisen kirjat olivat likaisia, nuhjuisia ja kannet lähes sijoiltaan. Edelliset omistajat eivät olleet vaivautuneet niitä päällystämään.
Yläkoululainen ei ole saanut vielä yhtään uutta kirjaa. Enkun kirjoja oli kuulemma jaossa kymmenen uutta, jotka arvottiin. Arpaonni ei suosinut esikoistani.
 
Jokunen vuosi sitten esikoisen yllin kirjan kansi repeili niin pahasti, että sivuja teippailtiin kotona oikeille paikoilleen.  Ei mikään ihme, sillä kirjan kannessa oli jo kuusi nimeä ennen kuin Toivo Pekonen siihen nimensä kirjoitti. Kolmen kerran kursimisen jälkeen kirja levähti lopullisesti. Kun anoin kauniisti, sai poika uuden kirjan tilalle.
 
Koulutus on Suomessa maksutonta.
Perusopetukseen kuuluu oppimateriaali. Toisen asteen opetukseen oppimateriaali hankitaan itse.

Aamuposti kertoi tällä viikolla, että lukiokoulutuksen hinnaksi tulee keskiverto-opiskelijalle kolmessa vuodessa lähes 2 500 euroa.
Suurin rahameno ovat koulukirjat, joista ilmestyy uusia painoksia lähes vuosittain. Opettajat suosittelevat monessa koulussa ostamaan kirjoista aina tuoreimman version.
Joskus kysyin miksi lukiolaisille suositellaan aina uusinta painosta, jolloin kirjoja ei voi kierrättää sisarusten kesken, tai nuoremmille kavereille. Vastaus oli, että tieto on vanhentunutta, jos kirjat ovat muutaman vuoden vanhoja.
 
Jäin miettimään kuinka nopeasti koulukirjoihin painettu tieto vanhenee.
Peruskoulun kirjoissa tieto pysyy tuoreena seitsemänkin vuotta, kun taas lukiolaisten kirjoissa tieto vanhenee vuodessa.