Blogini on ollut poissa käytöstä lähes kaksi kuukautta teknisen vian vuoksi.
Tässä Hämeen Sanomissa viimeviikolla julkaistu kolumnini.

**

Keväällä osallistuin naiskansanedustajien verkoston lounaalle, jossa tapasimme Presidentti Tarja Halosen. Presidentti sanoi, että naispoliitikot ovat jatkuvan suurennuslasin alla, kaikesta.
 
”Olet liian nätti, tai ruma. Jos sinulla on lapsia, niin olet varmasti huono äiti. Jos olet naimisissa, niin väärän miehen kanssa ja jos et ole, taidat olla lesbo.”
 
Kolmen lapsen kansanedustaja-äitinä olenkin vuoden mittaan saanut selitellä uravalintaani.
Ihmiset kyselevät kuka lapseni hoitaa, ja niin edelleen. Minulla on monia naispuolisia kollegoita, jotka jakavat kokemuksen kanssani.
Miesedustajien lasten hoitoa tai kotoa poissaoloja ei kumma kyllä kukaan kyseenalaista.
 
Media on kiinnostunut kansanedustajien tekemisistä ja pitää tarkkaa lukua puheenvuorojen määrästä. Laatuun tosin harvemmin kiinnitetään huomiota. Myös läsnäolot valiokunnissa julkaistaan tasaisin väliajoin.
 
Media ei ole tarttunut puheenvuorojen jakamisen sukupuolittumiseen, kuten teki puoluetoverini, kansanedustaja Anna Kontula. Hän laski eräällä kyselytunnilla, että valtaosa puheenvuoroista jaettiin miesedustajille ja naispuoliset edustajat saivat vain muutaman suunvuoron. Aina ei ole näin, mutta kyllähän tämäkin jotain kertoo.
 
Ensimmäinen vuosi kansanedustajana on nyt takana.
 
Eduskunnassa tehtävä työ on pitänyt opetella itse kantapään kautta. Kädestä pitäen sitä ei ole kukaan ollut opettamassa. Olen siitä huolimatta, tai sen vuoksi, oppinut kuluneen vuoden aikana valtavasti ja saanut hirvittävän määrän henkistä pääomaa.
 
Olen tehnyt kirjallisia kysymyksiä ministereille, muun muassa perhepäivähoitajien työttömyysturvan parantamisesta ja räjähdevarastojen turvallisuudesta. Olen tehnyt eduskunnalle aloitteet lapsen myymisen kriminalisoinnista ja henkisen hädän numeron perustamisesta. Kyselytunnilla olen lähestynyt ministereitä muun muassa valelääkäreistä ja mielenterveyspalveluiden parantamisesta. Olen nostattanut verenpainetta debatissa muun muassa tasa-arvoisesta avioliittolaista ja vanhuspalvelulaista, ja pitänyt Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron ja lukuisia omia puheenvuoroja pöntöstä.
 
Kulunutta vuotta on värittänyt eurokriisi, joka vaikuttaa miltei kaikkiin osa-alueisiin yhteiskunnassa. Sitä varjostaa epävarmuus ja epätietoisuus. Kukaan ei osaa varmasti sanoa, mitä tulee tapahtumaan. Ei tiedetä euron pysyvyydestä tai sitä, ollaanko menossa liittovaltioon.
 
Eurokriisin käänteet ovat usein nopeita. Päätöksiä nuijitaan Euroopassa niin ikään nopeasti ja epäinhimillisiin kellonaikoihin. Kansanedustajat ovat usein pelkästään lehtitietojen varassa, kunnes oikeasisältöinen info tavoittaa eduskuntaryhmät ja sitä kautta meidät edustajat.
 
Suomi on systemaattisesti vastustanut liittovaltiokehitystä. Itsemääräämisoikeuden väheneminen tai vieminen meiltä kokonaan ei ole hyvä asia.
 
Liittovaltio tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että liittovaltio päättäisi koko alueen talouspolitiikasta. Jokaisella EU-maalla olisi oma budjettinsa ja liittovaltiolla vielä lisäksi yhteinen, niin kuin Yhdysvalloissa.
 
Liittovaltiota kannattavat lähinnä pulassa olevat Etelä-Euroopan maat.
 
Eduskuntatyössä hienointa on ollut se, kun on huomannut voivansa ihan aidosti vaikuttaa. Tammikuussa poikkesin liikenneministeri Kyllösen kanssa Riihimäellä ja nyt liikennepoliittiseen selontekoon on kirjattu pääradan välityskyvyn parantaminen, joka vaikuttaa koko maan junaliikenteeseen positiivisesti.
 
Kurjinta työssä on kiire ja riittämättömyyden tunne. Työn hektisyys on todella yllättänyt. Kalenterissani saattaa olla kolmekin merkintää samalla kellonlyömälle. Silloin on priorisoitava mikä menoista on tärkein tai mistä olisi tulevaisuudessa eniten hyötyä.
 
Yksi kansanedustajan tärkeimmistä tehtävistä on tavata kansalaisia.
Vierailijoita onkin koko vuoden ajan ollut tulossa eduskuntaan minua tapaamaan enemmän, kuin olen pystynyt ottamaan vastaan. Lähes joka viikko vieraita on silti käynyt, joinain viikkoina useampi ryhmä viikossa. Valtaosa on tullut omasta vaalipiiristä, mutta myös Hyvinkäältä ja muualta Uudenmaan vaalipiiristä on väkeä käynyt.
 
Olen saanut tapaamiltani ihmisiltä ympäri Suomen hyviä eteenpäin vietäviä ideoita. On kuitenkin hyvä muistaa, että eduskunta ei todellakaan ole ainoa paikka, jossa voi vaikuttaa.
 
Kunnallisvaalit ovat pian edessä ja niihin tarvitaan mukaan ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa oman asuinalueensa asioihin. Kunnallispolitiikkaan ei tarvita mitään sen kummempaa osaamista. Riittää, että on halu muuttaa yhteiskuntaa parempaan suuntaan.