Tällä viikolla olen ihmetellyt maahanmuuttoviraston harjoittamaa maahanmuuttopolitiikkaa. Kuubalainen Alexis Lavastida (34) karkoitettiin tylysti maasta.

Lavastida saapui suomeen viime huhtikuussa sisarensa Kirsin luokse pitkän paperisodan jälkeen. Sisarukset löysivät toisensa "Kadonneen jäljillä" tv-ohjelman kautta. Kuubassa ammatikseen koripalloa pelannut Alexis sai mahdollisuuden pelata koripalloa myös Suomessa. Niinpä hän asettui taloksi sisarensa perheen luokse.

Nyt kuitenkin maahanmuuttovirasto karkoitti Lavastidan maasta. "Maahanmuuttovirasto ei myönnä hakijalle oleskelulupaa ammattimaisena urheilijana tai valmentajana." Kuka sitten on ammattilainen? Lavastida ansaitsi palkkaa työstään, maksoi veronsa Suomeen ja opiskeli Riihimäen Aikuislukiossa. Hän oli täysin valmis tulemaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Se ei riittänyt. Mikä sitten riittää?

Viimeaikoina maahanmuuttovirastosta on kaikunut useita julkisuuteenkin nousseita karkoitus- ja käännytyspäätöksiä. Viime viikolla eduskunnassa keskusteltiin zimbabwelaisen miehen käännytyksestä maahan, jossa häntä odottaa vankilatuomio tai kuolema hänen seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.

Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka Suomessa harjoitetaan liian löyhää maahanmuuttopolitiikkaa ja monen mielestä kuka vaan voi muuttaa Suomeen. Nämä karkoitus- ja käännytyspäätökset eivät kyllä puhu sen puolesta.

Suomen ilmapiiri on muuttunut rasistiseksi, välinpitämättömäksi ja suvaitsemattomaksi. Toisaalta samaan aikaan olemme huolissamme tulevaisuuden työvoiman riittävyydestä ja puhumme maahanmuuton tärkeydestä. Kuka haluaa enää kohta muuttaa vapaaehtoisesti rasistiseen Suomeen? 

Toivon maahanmuuttovirastolta maalaisjärkeä ja avarakatseisuutta karkoituspäätöksiä tehtäessä. Samalla sisäministeriö sekä hallintovaliokunta voisivat tarkistaa maahanmuuton kriteereitä.

Samalla vetoan kaikkiin suomalaisiin tasa-arvon, oikeidenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta. Suvaitaan toinen toisiamme. Vain yhdessä voimme rakentaa hyvinvoivaa ja kasvavaa pohjoista Suomea.