Kansanedustajan työni alkoi melko rytinällä, kun pääsin suoraan politiikan huipulle, hallitusneuvotteluihin. Pienen puolueen edustajana etuna tai ongelmana oli se, ettei ryhmästä voitu valita huippuasiantuntijoita neuvottelijoiksi, vaan töihin pääsivät kaikki puolueen kansanedustajat. Neuvottelijoiksi kutsuttiin vielä luopuneita tai pudonneita konkariedustajia tuomaan kokemusta neuvottelupöytiin, sekä eri alojen huippuasiantuntijoita.

Minun neuvottelupaikkani löytyi oikeus- ja sisäasiainministeriön työryhmästä. Ei ehkä ihan omita osaamistani, mutta parasta oppia uuteen työhöni lakivaliokunnassa. Ryhmässä käsiteltiin varsin mielenkiintoisia aiheita, mm. valtion tuottavuusohjelman vaikutuksia vankeinhoitoon ja poliisin resursseihin, harmaantalouden torjuntaa ja maahanmuuttopolitiikkaa. Työryhmässä vasemmistoliittoa edustivat kanssani pääneuvottelijana toiminut Risto Kalliorinne sekä lainsäädäntösihteeri Jyri Kuusela.

Päivät Säätytalolla rytmittyivät selkeästi ja vitsailimmekin jo laitostumisen oireista, kun päivät noudattivat selkeää kaavaa. Asiantuntijoita, keskustelua, lounasta, ryhmäkokouksia, työryhmiä, kahvia ja puolikkaita banaaneita. Hienoa oli, että näin uutena kansanedustaja pääsi verkostoitumaan monen kansanedustajan ja puolueiden työntekijöiden kanssa yli puoluerajojen.

Vasemmistoliitolla oli selkeät reunaehdot ja tavoitteet joita lähdimme viemään neuvotteluihin. Kaikki kynnyskysymyksemme ovat edelleen luettavissa puolueen sivuilla. Säätytalon "radiohiljaisuus" sai kuitenkin kentällä ikävääkin liikehdintää aikaan, ja välillä tuntui, että kentän luottamus puoluejohtoon ja neuvottelijoihin oli mennyt. Tuskaa entisestään lisäsi se, ettei Säätytalon tilanteista voinut kommentoida lainkaan. On totta, että kokoomus ja vasemmistoliitto ovat tavoitteineen kaukana toisistaan (puolueilla on eroja), mutta ohjelmiin saatiin hyviä muutoksia ja kompromisseja vasemmiston yhteisin voimin. Jos neuvottelut alkavat alusta oikeiston voimin, on varmaa, että nämä vasemmiston neuvotteluihin tuomat näkemykset pyyhitään pois huonoa omaatuntoa kokematta.

13 päivää neuvotteluita on takana. Mitä ensi viikko tuo tullessaan? Sitä emme tiedä. Mutta politiikka on palannut, se on selvää.